tiistai 16. helmikuuta 2016

Päivä se oli tämäkin

Tänään tapahtui se mitä olen joskus silloin tällöin pelännyt tapahtuvan. Lukitsin itseni kaupan ulkopuolelle!

Unohdin aamulla juoda vettä (niin kuka voi unohtaa juoda vettä!!??) mistä syystä unohdin ottaa verenpainelääkkeeni. Tyttäreni oli menossa naapurikauppaan hetkeksi ja lupasi hakea ne meiltä. Noh, lähdin niitä sitten siitä naapurista hakemaan ja tullessani sieltä takaisin ovi oli lukossa! Lukossa!!?? Yritin tiirailla sisään siinä toivossa, että joku olisi eksynyt sisälle ollessani poissa ja voisi avata minulle oven. Mutta katin kontit siellä ketään oli! Apua! Molemmat avaimet sisällä, puhelin sisällä ja tietenkin ulkovaatteet. Ja edustaja tulossa näyttämään syksyn mallistoja!

Juoksin sitten isännöitsijän tykö avaimia hakemaan. Yhdet löytyivät ja niitä sitten juoksin kokeilemaan. Ei auennut ei noilla ainukaisilla avaimilla. Ja kellään muullakaan ei ollut vara-avaimia tuohon lukaaliin! Näin jo sieluni silmin rahatukkojen lentelevän lukkosepän onnelliseen taskuun ja kipinöiden välkkyvän takaovella hänen kammetessa ovea ja lukkoa auki.

Muistin sitten Nixun ja käväisin kysymässä josko muistaisi kuinka monta avainta on olemassa. Löysikin sitten kuluneen avaimen, jota juosten lähdin testaamaan.

Helpotus ja huokaus kun ovi aukesi. Ja nyt on vara-avain lukkojen takana isännöitsijällä.

Verenpainelääkkeet tulivat tarpeeseen ja huomenna aloitan päiväni juomalla vettä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti