keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Turha potilas

Tänään sain kuulla olevani turha potilas. Niitä Suomen maassa riittää. Ei hän sitä mitenkään pahalla sanonut, totesipa vain, että näin meidän maassa kunnallisella puolella meistä yli viisikymppisistä ajatellaan. Että turha potilas. Sanonpahan vain!
Olenko turha, koska olen täyttänyt viisikymmentä, elättänyt itseni ja perheeni ilman yhteiskunnan tukia, vankilapalveluita, psykologisia käyntejä, lääkärissä turhaan juoksemisesta puhumattakaan. Olenko turha, vaikka olen melkein kolmekymmentä vuotta kilisyttänyt valtion verokassaa, maksanut tunnollisesti hirveän kasan veroja, repinyt ne selkänahastani tehden kuusipäiväistä työviikkoa kolmekymmentä vuotta, vain silloin tällöin lomaa pitäen (nekin omasta pussista maksaen). Ja tässä tulos tuosta itsensä työllistämisestä, reistailevat jalat ja polvet. Mutta nyt kun tarvitsisin apua, olenkin yhtäkkiä turha.
Olen maksanut itse yksityislääkärin, magneettiröntgenin (joka onneksi nykyään ei maksa mammonaa) ja Mehiläisessä olisivat mielellään tähystäneet vaikka heti, heti, mutta jotenkin tuo tyssäsi siihen 2600 euroon, joka puuttui tililtäni. Köyhä myönnän olevani, mutta en kyllä omasta mielestäni ole turha, vielä. Vielä haluaisin monta vuotta köpötellä täällä kaupassani, palvella ihania hankolaisia, niin kesähankolaisia kuin turistejakin. Joten turhan minusta tekee se, että koipeni eivät enää toimi, koska niitä ei hoideta asianmukaisella tavalla ja joudun ehkä jopa lopettamaan liikkeeni. Loppuupa myös veronmaksaminen, kahdeksan vuotta ainakin voisin vielä valtion kassaa pulskistuttaa.
Mutta puolikuntoisena en voi tätä enää jatkaa. Katsotaan miten tämä asia edistyy. Hieman on apea mieli, koska tiedän jo kokemuksesta (sitten joskus tulevaisuudessa, kun sen lääkäriajan kunnalliselle puolelle saan) miten saan vakuutella syöväni kasan buranaa  joka päivä, ei, ei auta jääpussit ei, sitten ehdottavat kortisonia, kukonhäntää ja noidanpyrstöjä ja mitä nyt keksivätkin. Ja tuon lääkärin käsissä on tulevaisuuteni.
Koska olen turha potilas. Katsokaas kun herra ministeri Paksulompakko tarvitsee nivelleikkauksen ja Matti Maratoonari on venäyttänyt isovarpaansa. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea!
Nyt tämä turha potilas yrittää virittäytyä pääsiäistunnelmaan, menen ja ostan vaikka kimpun kukkia itselleni ja illalla harjoittelemaan gospelia tulevaa konserttiamme  varten, siinä viimeistään mieli ja sielu virkistyy.







4 kommenttia:

  1. Kuka törkyturpa on mennyt laukomaan sinulle tuollaisia? Hävetköön! Tiedän, että mukisematta hoidetaan sinua vanhempiakin. En tajua, kuka märkäkorva on sinut saanut "kynsiinsä". Suututtaa!

    VastaaPoista
  2. Yksityisellä puolella kävin, itse asiassa lääkäri vain totesi miten minua tullaan kohtelemaan kunnallisella puolella. Kyllähän tuo olisi leikannut heti, mulla vaan ei oo niin paljon rahaa! Itse asiassa tosi hyvä lääkäri (tähystänyt mun toisen polven aikoinaan), mutta tuo kuntapuoli onkin sitten kinkkisempi juttu, kestää kauan päästä eivätkä halua millään lähettää eteenpäin. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja sielläkin toivonmukaan on erilaisia lääkäreitä.

    VastaaPoista
  3. Voi sun kanssas, oikein pahaa tekee. Toivottavsti jokin pieni ihme tapahtuisi ja saisit nopeasti avun. Hengessä olen mukana ja toivotan samalla Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista