Päätimme sitten työkavereiden kanssa lähteä mukaan rientoihin ja saimmekin mukavan kahdeksan hengen joukkion kokoon kurottua (oli tosi vaikeeta, läheks Parkiin... Joo!). Päätimme ottaa pienet neuvoa antavat ensin meillä, sopivasti kun kävelymatkan päässä asutaan. Ja täytyy tässä todeta, että kyllä tuo aika on kummallinen ilmiö. Tyhjensimme siis muutaman (miesten mielestä muutama on neljä tai viisi), joten siis muutaman kuohuviinipullon ja vielä muutaman enemmän oluttölkkejä, niin yhtäkkiä aika hävisi! Enkä millään voi uskoa noiden tyhjien pullojen hävittävään voimaan, mutta niin vain kävi että juuri ja juuri ehdimme kuuntelemaan upean bändin soittoa viimeiseksi puoleksi tunniksi. (Ajattelimme myös ettei ne kuitenkaan ajoissa aloita, mutta ryökäleet tekivät sen!).Park oli tupaten täynnä, jos niin voi sanoa ulkoilmaravintolasta, mutta puoli Hankoa oli tullut juhlistamaan avajaisia, pienessä sievässä... siis pienessä sievässä tihkusateessa, joka ei menoa häirinnyt piirun vertaa. Ja onhan siellä katoksia. Ja lämmintä tuli tanssiessa (siis ne muut, mutta mulla olikin untuvatakki, johon kääräydyin kateellisena katselemaan kun muut musiikin tahdissa hyppi).
Taas on nuorentunut monta vuotta, nii pal me naurettiin. Jos tätä menoa jatkuu niin eihän sitä ihminen vanhaksi ehdi, sen kun nauraa räkättää päivät läpeensä! Siitä täytyy myös johtua tämä kummallinen jomotus ohimoissa, naurusta, naurusta vaan!
Kiitos kalliit! Olipas hauska ilta, ja voi Park, ihanaa kun taas avasitte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti