Ihmeellinen elämä

Kyllä tämä elämä on ihmeellistä, kuin mitäkin vuoristorataa. Yhtenä päivänä sitä ihminen on onnellinen, iloinen, innoissaan ja seuraavana päivänä kuin maansa myynyt. Mikään ei kiinnosta, mitään ei huvita tehdä, ruokahalu kadoksissa, ei edes suklaa maistu ja silloin hyvät ihmiset, on jotain todella pielessä.
Ihminen voi vaipua sielunsa syövereihin, valua alemmas ja alemmas omiin mietoksiinsa, hautautua kaikenmaailman turhiin aatoksiin joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä tämän nykyhetken kanssa. Mutta ihmismieli on sellainen, että kun negatiiviset ajatukset saavat vallan ne myös jylläävät ja myrkyttävät mielen. Niitä pitää oikein potkimalla potkia ja luudalla lakaista, että kaikkoaisivat. Jos sittenkään. Välillä sitä vaan jää sinne alamaailmaan rypemään itsensä kanssa, vaikka ylhäällä olisi kuinka iloinen meininki.
Tämän päivän rypemiseen riitti, kipeän polven lisäksi, sotkuinen talo (itse sotkenut), mattojen puuttuminen keittiöstä (liiterissä, joku ei ole niitä sisälle tuonut), verhot ripustamatta (just sain tummat talviverhot vasta pois). Joten täytyy sanoa että pienestä on ihmisen ilot ja surut kiinni. Toisinaan.
Nyt yritän kammeta itseni ylös itsesäälissä rypemisen portaita ja alan ajatella iloisia ajatuksia.
Olkoon tämä viimeinen alakuloinen kirjoitus, mutta kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että kun ajatukset laittaa paperille niin huomaa että ei ne asiat nyt niin huonosti ole, huonomminkin voisi olla. Ja huomenna on vapaapäivä, nautitaan siitä!
Hyvää pääsiäistä! Ajatelkaa iloisia ajatuksia ja nauttikaa olostanne!