Helsinki on ne kaikki niellyt, yksi toisensa jälkeen, pikkuhiljaa. Viimeinen menetettiin Helsingin suureen keskustakitaan vuosi sitten. Enää yksi yksinäinen dinosaurusmaalainen täällä Hangossa elelee. Ja tänne jää.
Mutta nuo kolme kouluaikaista ystävääni asustelevat pääkaupunkiseudulla ja sinne minäkin sitten tässä eräänä tiistaina junailin. Odottavin mielin ja nälkäisenä.
Olimme päättäneet tällä kertaa mennä syömään Piccolo Mondoon, joka on tosi viihtyisä pieni ravintola ydinkeskustassa, jonne tämä maalaisystäväkin löysi tiensä ilman apua. Ruoka oli ihan ok, ei ehkä ollut kokin paras päivä, mutta seura oli sitäkin parempaa.
Ja voitte uskoa mikä meteli ja käkätys. Kippurassa sai nauraa, vakavillekin asioille. Jotenkin saamme kaikista asioista humoristisen puolen esiin ja sekös se meitä nuorentaa. Ja parantaa. Ja antaa voimia taas tavalliseen arkeen.
Joten kiitän ihanan hullusta seurasta, yöpaikasta siskoni luona, joka ei tällä kertaa mukaan päässyt. Ja toivottavasti taas pian tavataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti