Tuli tässä mieleen itseäni surkutellessa ja jalkaa hoivaillessa leikkauspäivä lokakuussa. (No en kyllä oikeasti surkuttele, mitäpä tuosta, ja sitäpaitsi voin hillua tietokoneella koko päivän vaikka muka töitä haluaisin tehdä, hahaa!) No jokatapauksessa antoivat kasan lääkkeitä ja rauhoittavia, mitä lie, ja kärräsivät leikkaussaliin, joka oli kylläkin heräämö, leikkaussaliin pääsivät varmasti vain kunnon leikkaukset, kuten suolenpoistot yms. No kuitenkin heräämössä sitten makasin mahallani, rauhoittavat rauhoittamassa, yhtä teräväpäisenä kuin yleensäkin. Ja silloin se alkoi! Joku helskutin hoitaja naputti ja koputti ja kolisutteli mun sänkyä ainakin puolen tunnin ajan. Kauhea meteli, ihan kuin vanhaa hetekkaa olisi vasaralla taottu. Vähänkö ärsytti!
Kolina jatkui ja rupesin sitä ärsyyntyneenä pohtimaan ja hiljallensa valkeni että kolinahan tulee siitä kun ne hakkaavat luuta mun kantapäästä! Auts! Haglundin kuhmu. Olis vaan herra Haglund pitänyt kuhmunsa ite! Ja jotain muutakin putsasivat, taitavat ja kiitos siitä. Täytyy vaan ottaa r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i ja sehän on mun hyve! Tai siitä tulee. Ja laittaa kaikki tulevaisuuden juoksu(hahaa)haaveet vuoden päähän ja jos ei sittenkään juosta tai edes kävellä niin ajatellaan sitä sitten, ensi talvena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti