Apuva!

Hirvittävän tärkeitä päätöksiä pitäisi tehdä pienen ihmisen. Muuttaako järjestystä ja miten muuttaa. Vai laiskuuttaan vai jättää kaiken ennalleen ja sulkea silmät. Hmm.

 Jos kaikki olisi kainalossa kulkevaa  niin äkkiäkö nuo siirtäisi. Mutta nyt on asia niin että pitäisi melkein tehdä niinkuin Hepokattilaulussa ´´Muuttaa lattia katoks ja katto lattiamatoks´´. No ei nyt eikä noin radikaalisti, mutta kuitenkin kahden huoneen huonekalut pitäisi siirtää. Ja meillä on olohuoneessa painavan pöydän lisäksi iso astiakaappi, joka on täynnä astioita, laseja, kippoa ja kuppia jos jonkilaista. Joten sitä ei  hevin rupea raahaamaan talon toiselle puolelle että  josko se nyt sopisi tuonne uuteen huoneeseen josta ruokailuhuonetta kaavailen. Tai minä voisin vielä niin hullu ollakin että sen tyhjentäisin, tulisipahan siivottua samalla, mutta mieheni ei takuullakaan sitä rupea sinne rahjaamaan ja sitten takaisin jos ei rouvalle sattunut sopimaankaan tämä järjestely. Joten nyt olisi oltava varma tästä asiasta ja NÄHTÄVÄ huone sielun silmin. Ja sitä olen tässä yrittänyt tehdä koko illan, mutta jotenkin tänään sielun silmät ovat sokeat, ei vaan aukene.

Taloon muuttaessamme oli siinä keittiö ja olohuone ja alkovi sekä pieni eteinen. Perheen kasvaessa räjäytimme hieman kalliota ja rakensimme olohuoneen, makuuhuoneen ja saunatilat. Joten entisestä olohuoneesta tuli lastenhuone. Aika iso sellainen kaksine ikkunoineen. Jo silloin kauan sitten ajattelin että kun lapset muuttavat pois kotoa, sitä tietenkään missään tapauksessa toivomatta, tekisin siitä huoneesta ruokasalin. Ja senhän yhtäkkiä muistin. Remontoitu huone ja kaikki, ei tarvitsisi kuin huonekalut siirtää,Vain siirtää, siitähän se kiikastaakin.

Ehkä huomenna kirkastuu kun pähkäilen tätä suuren suurta ongelmaa koko yön ja aamun valjetessa koko ongelma on ratkaistu. Tai sitten vain mieheni hymyillen tulee sanomaan että totta kai kultaseni, ihan niinkuin haluat. Siirrellään vain aikamme kuluksi.