Kirja, joka sai isännän lukemaan!

Olemme olleet naimisissa pian 30 vuotta. Enkä ole ikinä, siis kuunaan päivänä, nähnyt mieheni lukevan kirjaa. Niinkuin vanhat herrat nahkalinnassaan sikaria poltellen, sivuja hiljaa käännellen välillä viskiä siemaillen pieni ironinen hymynkare huulillaan, kaikkea sitä nyt kirjoitetaan! Juu nej! Sellaista näkyä meidän matalassa majassamme ei ole nähty, röykkiöittäin kaikenmaailman autolehtiä ameriikasta kylläkin. Hot sitä ja hotrod tätä. Niillä rahoilla olis jo auton rakentanut. Melkein.
Mutta eilen, ystävänpäivänä, annoin miehelleni lahjan (olin sen jo muutenkin ostanut, varannut). Kirjan. Ihan oikean kansineen kaikkineen. Ja melkein ilman kuvia, muutama kuva siellä täällä, muuten pelkkää tekstiä. Vähän tuo isäntä puhkui kauhusta kun sen avasi, oli nimittäin niin monella sivulla koko sivun verran kirjaimia, tiiviisti allekkain. Huh huh.
Mutta ihme tapahtui. Isäntä rupesi sitä lukemaan, nauroi välillä ja luki siitä pätkiä ääneen. Olisi pitänyt tietenkin tuo ihme ikuistaa, niinkuin lasten ensiaskeleet tai ensimmäinen päivä koulussa (tosin taitaa nekin kyllä olla ikuistamatta). Kantta kuvatessani huomasin tuon olevan jo sivulla 23, joten hyvää vauhtia edistyy, ehkä saan sen itsekin joskus tänä vuonna luettavaksi.

Karl-Olof Fager En har skrivit dagbok många 1000 meter