Tässä taannoin sanoin isännälle että pitäiskö mun hankkia uus patja tai jopa sänky kun jotenkin tuo vanha heiluu kummallisesti kun kääntyy ja melkein itsensä saa kuopasta kammeta ylös. Ja sehän innostui. Hän tekee uuden sängyn! Ja toi hirveän kasan printattuja kuvia että valitse noista. No valitsin rustiikkisen, yksinkertaisen sänkymallin ja ostin siihen patjan.
Saan sängyn kuulemma syntymäpäivälahjaksi. Joten en ole sitä nähnyt vilaukseltakaan. Vielä pitää reilu viikko malttaa. (Isäntä itse nukkuu edelleen meidän yläkerran makkarissa, valloittanut sen kokonaan, minä taas päätin jäädä alakertaan kantapääleikkauksen jälkeen huonoine polvineni). Ja nyt saan ison huoneen, uuden sängyn ja pimennysverhot!
Tänään illalla innostuin siirtelemään olemassaolevia huonekaluja pois tulevan sängyn tieltä. Huusin isännälle että tuus työntää tää sohva. Miten niin työntää, ethän sä sitä tänne jätä, tuumasi. Joo, joo mutta haluan testata voisko sen jättää, ainakin väliaikaisesti (hyvä sohva) tuohon toiselle puolen huonetta. Pyöritteli päätään, mies! Mitä järkeä on työntää sohvaa toiselle puolelle ja testata kun et sitä kuitenkaan tänne jätä. Ihan melkein hermostui! Mies! No mitä järkeä on jättää kokeilematta, jos vaikka sopisi ja onhan se mukavaa sisustella ja testata ja siirrellä. Eikö se nyt sitä voi ymmärtää. Lähti siitä sitten onneksi keittiöön eikä tullut takaisin!
Nyt olen siirrellyt sitä sohvaa joka puolelle, ei se nyt oikein asetu, on vähän liian iso ja huone vähän liian pieni kun pitäisi varmaan se sänkykin sinne saada mahtumaan. Mutta olkoon nyt siellä vähän aikaa ja ehdinhän sitä vielä tässä viikon aikana siirrellä monta kertaa - vaikka se ei sinne jäisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti