Tuumasta toimeen. Mies tuumasi ja toimi. Minä maksoin patjan. Se aivan innostui kun sai ruveta suunnittelemaan, rakentamaan, siis yksinkertaisesti luomaan uutta tyhjästä. Monta viikkoa se naputteli, nikkaroi ja testaili värisävyjä. Jossain verstaalla se sitä sänkyä pukersi, syntymäpäivälahjaksi minulle. Ja ajoissa valmistui.
Lauantaina, kun tämä emäntä oli töissä, isäntä kasasi sängyn uuteen huoneeseeni, petasi, etsi liiteristä puhtaat matot ja laittoi kaiken kuntoon. Ja aivan niinkuin tv-ohjelmissakin, sain huivin silmilleni ja isäntä talutti minut sinne huoneen sohvalle (juuri se sohva jolle viime viikolla paikkaa hain ja löysinkin kun tarpeeksi kauan käänsin ja väänsin, joten se ihana lutjukkainen sohva jäi sinne) ja paljasti koko komeuden.
Sänkyjen sänky. Upea! Ja eikä ollut nikkaroinut vain sänkyä vaan myös siihen sopivan yöpöytäkaapin. Tyhjästä - laudanpätkistä. Toisilla ihmisillä on vain luontainen kyky (ei ole käynyt mitään puusepänkouluja) hahmottaa ja toteuttaa kasasta lautoja sänky ja laatikollinen kaappi. Tai mitä tahansa! No, onneksi se on mun isäntä ja minä sain sen sängyn. Ja kuulkaas siinä sängyssä on pylväässä sellainen silmä ja kun siinä edessä kättään heilauttaa niin sängyn päädyn alle syttyy kapea loisteputki - lukuvalo!
Ei hassumpaa täyttää vuosia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti