AtlasPROfilax

Tänään olin kuuntelemassa mielenkiintoista esitelmää päätämme kannattelevasta ensimmäisestä nikamasta, Atlaksesta. Ette varmaan tienneet sellaista olevankaan, luulitte vaan että ne lihakset ja muutamat luut sitä klönttiä kannattelee. Mutta ehei, siellä syvällä niskan kohoutumien alla on sellainen koiranluun näköinen venkura, joka kuulemma suurimmalla osalla ihmisistä on vinossa, vinoutunut jossain vaiheessa elämää, ehkä jo synnytyksessä. Ja siihen on keksitty suoristusmenetelmä, AtlasPROfilax.

Siinä sitä esitelmää kuunnellessani näin sieluni silmin itseni istumassa siinä tuolilla vinona kuin Pisan torni, enkä vaan nähnyt vaan myös tunsin. Pelkkä tunnin istuminen sai selän huutamaan enkä tiennyt mitenpäin olisin siinä istunut. Vänkyräparka. Korvissa tinnitus lauloi sitä samaa lauluaan, niskajumitus sai leukaluut ja hampaatkin särkemään, kipeän poskiontelon lisäksi. Yhdeksänkiloinen pääni hakeutui kumaraan, vaikka kuinka yritin sitä vaivihkaa (ettei muut huomais) kannatella kun ei se millään olisi jaksanut olla! Olen niin tuon suoristuksen tarpeessa. Kaikki viat, mitä tuo vinoutunut Atlas saa aikaan, sopivat minuun. Oikea mallikappale naiseksi!

Joten nyt on aivan pakko suunnistaa Tammisaareen saamaan tuota hoitoa Atlakseeni! Veri rupeaa kiertämään päässä, paremmin, selkäranka suoristuu. Ja sillähän ei voi olla muuta kuin positiivisia vaikutuksia. Maalaisjärjellä ajatellen.

Joten huomenna tilaan ajan ja kerron sitten (tai oikeasti huomaatte varmaan itsekin eron, kumaran ja suoran välillä!) minkälaista se oli ja miten se terveyteeni vaikutti. Mielenkiintoista.