Tänään sitten (mulla oli vapaapäivä) menimme Tammisaareen, ihan vain vapaapäiväajelulle ja samalla katsastamaan uuden lelukaupan ja onnittelemaan uuttavanhaa yrittäjää kukkakimpulla. Hyvä kun tiesin missä ollaan, olo oli hirmuinen, nenä totaalisen tukossa ja jalat makaronina. Mutta ei, periksi ei anneta, kahville ja sämpylälle, kyllä se siitä.
Kunnes mieheni raahasi mut polille Tammisaaressa, kun nyt kerran melkein paikan päällä oltiin. Vänkäsin vastaan ja melkein tuuppi mut autosta ulos! Jotenkin tuntui niin turhalta mennä valittelemaan tukkoista nenää polille Tammisaareen lauantaipäivänä. Ja sitä paitsi olo parani heti kun päästiin sairaalan pihaan. Ihan turhaa, ajattelin. Mutta menin nyt kuitenkin, vähän nolona.
Antibioottikuurin antoi tuo ystävällinen lääkäri, toinen puoli päätä aivan turvoksissa ja tukossa. Ilmankos onkin ollut vähän hutera olo jo muutaman päivän ja aivan hirvittävän tuskaista kun ei ole voinut hengittää kunnolla.
Huomenna on uusi päivä ja toivon mukaan jo parempi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti