Yrittäjän vapaapäivä

Tänään oli mun vapaapäivä, pitkästä aikaa. Siis sellainen vapaapäivä, jonka viettäisin kotona lötkötellen, kirjaa lukien, ehkä leipoen, ehkä en. No sitten yöllä heräsin kamalaan pölypunkkiallergiakohtaukseen ja olin varma että nyt kyllä tukehdun vaikka henki kulkikin ihan normaalisti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja sitä paitsi miksi kaikki kohtaukset tulee yöllä, ei koskaan keskellä päivää jolloin niille voisi viitata kintaalla ja nauraa päälle. Mutta ei. Siellä mä sitten keittiössä hiippailin odottaen histamiinin vaikutusta ja silloin muistin. Että olin iloisesti vastannut kyllä edustajalle, joka oli tulossa Hankoon. No niin, olin siis unohtanut koko vapaapäivän. No eipä siinä mitään, aamukaffelle olin kuitenkin menossa kuulemaan päivän tärkeät uutiset ja siinähän sitten voisi sen edustajankin hoitaa (ensi kesän uikkareita ja rintaliivejä).
Puoli kahdelta olinkin sitten jo kotona ja hui kamalaa, söin synnillisen suklaapatukan ihan kokonaan ja vielä kyytipojaksi laktoositonta jäätelöä. Ai niin ja vähän ruokaa. Ja juuri kun sain hyvin ruokitun ruhoni keittiönsohvalle soi puhelin. Tyttäreni, joka oli varaseijana kaupassa soitti ja valitti korvaansa, joten passitin apteekkiin. Ja juuri kun melkein nukahdin hän soitti uudelleen ja sanoi korvan olevan vielä pahempi. No niin, johan sitä nyt yrittäjä jo lepsuttikin tarpeeksi jalkojaan, ei muuta kuin takaisin töihin ja tyttö lääkäriin.
Mutta olihan sitä tuossakin, ihan melkein tunnin ehdin kotona olla ja päivän kalorit nauttia. Saas nähdä miten huomenna käy. Luulenpa melkein että vapaaehtoisesti jo luovun toisestakin vapaapäivästäni ja kipitän kiltisti töihin ja pidän vapaani sitten joskus toiste. Vaikkapa eläkkeellä ollessani tai seuraavassa elämässä. Onpahan jotain mitä odottaa.
Ja ihanaa, siellä on satanut koko päivän ja mulla on uus pinkkiäkin pinkimpi sadetakki. Ja töihin mennessä joku mies mulle jotain huuteli, varmaankin että Tammisaari

on toisessa suunnassa, mutta onneksi en kunnolla kuullut. Mutta hieno se takki on, kyllä te sen vielä näette. Toivottavasti vaan satais joka päivä!