Isä

Mulla on isä, yllätys, yllätys. Yksi vain. Joka on eläkkeellä, ollut jo muutaman vuoden ja niinkuin kaikki eläkeläiset todella kiireinen mies. Harvoin sitä näkee, harvoin se on kotona, aina huitelemassa jossakin päin Suomea tai Tallinnassa tai tanssimassa tai punttiksella. On noi kummia noi nykyajan eläkeläiset, toista se oli ennen. Me lapset vaan puristelemme päätämme ja kyselemme toisiltamme että hei, onks isää näkynyt? No ei ole, tai sitten joo, se käveli tuolla toisella puolella kylää tai joo, näin mä sen tossa Hankoleffassa pelaamassa korttia, tai joo, oli muuten Hangonlehdessä kuva kun ensimmäisenä tuli maaliin luontopolulla. Joo sellainen isä meillä on.
Meidän isällä on kuulkaas kuusi mukulaa ja ainakin viisitoista lastenlasta, älähtäköön se jonka unohdin, joten vilskettä ja vilinää on sukutapaamisissa. Tosin harvoin kyllä aivan kaikki yhdessä satumme samaan paikkaan. Onneksi veljeni laajensi niin suuren olohuoneen, että sinne mahtuu koko suku ja vielä naapurinkin. Ja täytyy sanoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tulemme hyvin toimeen keskenämme, olemme olleet monella matkallakin yhdessä, isä tietenkin matkalaukussa mukana.
Ja nyt näin isänpäivänä toivotan onnea koko katraan puolesta meidän superisälle, joka on jaksanut meitä paimentaa koko elämänsä ja meistä hyviä ja kunnollisia kansalaisia kasvattanut.
Hurraa isä-Erkki!