No niin, nyt meidän talossa on kaksi hirveän isoa pytsiä, hmmm. Kysyinkin jo että mihin on sitten ajatellut ne laittavansa ja lupasi kellariin viedä (täytyy siis kellari rakantaa), mutta eiköhän noille nyt joku paikka löydy jostain huoneesta. Ei mitenkään välttämättä sisustussuunnittelijan unelmakoriste-esineitä. Vaikken sisustaja sen kummemmin olekaan, niin sanonpahan vaan että aika vaikeita sijoittaa mihinkään. Vähän aikaa niitä ihaillaan ja sitten pikkuhiljaa siirretään ne takavasemmalle. Mutta hienoa että työnsä palkittiin ja autoa arvostettiin. On siihen jokunen tunti mennyt.
Pieni vinkki näyttelynjärjestäjille palkintojen suhteen, lepotuoli olis ollut kiva, tai lahjakortti johonkin ihanaan kylpylään. Vaimo olisi ne heti napannut! Mutta ehkäpä nuo pokaalit säilyvät nyt sitten isältä pojalle. Haa lapset, nyt tiedätte mistä pienen pieni tuleva perintönne suurimmaksi osaksi koostuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti