Noh, ei hätää, tänään mä olen vielä vähän päälle viiskymppinen, mutta mulla on melkein seitsemänkymmentä vuotias mies. Eiks olekin kummallista mitä yhden yön aikana voi tapahtua. Vaikka mun mielestä se näytti kyllä aamulla ihan samalta kuin eilenkin nukkumaan mennessään.
Isännällä oli siis tänään palkallinen vapaapäivä, eivät päästäneet töihin vaikka kuinka yritti. Aamulla herätessäni olin aika väsynyt, niinkuin aina (mulle ei saa puhua aamulla!), mutta puuron syötyäni havahduin ja muistin isännän suuren päivän ja ajattelin antaa vaatimattoman lahjani (Hankokirjan, siinä on vaan kuvia!), mutta johan tuo oli hetkosessa hävinnyt. Otin sitten puhelimen ja SOITIN, että missäs huoneessa olet, kun ei sua löydy! Kerholla, kerholla tuli vastaus, joten jätin lahjan vielä odottamaan isännän mahdollista paluuta. Ainakin on yhtä nopea käänteissään kuin eilenkin.
Isännän suurta 60-vuotisjuhlaa vietimme jo lauantaina lasten, sukulaisten ja hyvien ystävien kera puutarhassamme. Mansikkakakkua, kuohuviiniä, grillausta, yksi kymmenen minuuttinen sadekuuro, laulua, kitaransoittoa ja muutama hassu hyttynen. Hämärtyvässä illassa lyhdyt loistivat ja ihmiset kääriytyivät huopien sisään nauttimaan kesäillasta, viinistä ja mukavasta seurasta. Kerrassaan ihana ilta ja kaikki, luulisin, olivat tyytyväisiä. Myös isäntä, joka ei koko juhlia olisi halunnut! Mutta sai, kun sillä on itsepäinen vaimo. Joka teki ahkeran sisarensa kanssa salaatit (isännälle jäi grillaaminen), kakut, mustikkapiirakat ja juoksi 18000 askelta edestakaisin puutarhassa saaden kaiken kuntoon ensimmäisten vieraiden saapuessa kello kolme. Mutta kyllä kannatti, oli meillä sen verran mukavaa!
Onnea Rofa 60 vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti