Remontin keskellä

Vessan remontti on nyt täyttä totta. Väliseinä saunaan revitty, kaakelit kaatopaikalla, seinät kauniin rustiikkiset, suorastaan rosoiset. Lattiassa pieniä reikiä hiirien tulla sisään, jos niikseen. Suihkuahan meillä ei tietenkään ole, lavuaari sentäs ja pytty. Lattiaa on kuivatettu kolmisen viikkoa ja voitte vain kuvitella miten ihanan sukkelaa oli kömpiä pimeässä (ei meillä oo sähköäkään siellä) eripaksuisten kuivausputkien yli yöllä vessaan ja miten ihana trooppinen lämpö siellä oli. Se vaihe on onneksi ohi.

Mutta toivoa paremmasta on ja pikkuhiljaa isäntä rupeaa tilaa laittamaan uuteen uskoon ja saamme uuden hienon ja ennenkaikkea kuivan vessan. Mutta muutaman viikon tai kuukauden päivät saan vielä käydä isän kämpässä, joka onnekseni on työpaikan vieressä, suihkussa. Oppiipahan arvostamaan tuollaistakin itsestäänselvyyttä kuin suihkussa käyntiä eri tavalla, kun se ei olekaan käden ulottuvilla.

Perjantaina mulla oli vapaapäivä enkä laittanut kelloa soimaan, kerrankin, ja heräsin aamulla jyskytykseen. Vähän aikaa sängyssä heräilin ja ihmettelin ja kuulin kuinka joku tuli sisälle ja meni vessaan. Apua! Meillä on aika kuuma eikä mulla ihan hirveästi ollut muuta päällä kuin pieni virttynyt, roikkuva, kaiken paljastava yöpaita ja siinä sitten paniikissa ihmettelin seuraavaa siirtoa. Vaatteet kun olivat kodinhoitohuoneessa siinä vessan vieressä. Siinä vaiheessa nimittäin jo tajusin, että nyt sieltä kuivausfirmasta tulivat hakemaan niitä laitteitaan pois. Hipsin hiljaa tähän pieneen huoneeseen ja löysin itselleni neuletakin, jonka napitin tiukasti kiinni. Hah. Siinä sitten hymyillen toivotin hyvät huomenet kun nuori mies vessasta kanteli putkia autoon.