Aloitetaan tämän päivän kurjuudella, sateella. Sadetta on nyt piisannut harva se päivä ja aina sataa kun menen ulos, olen sitten menossa töihin tai tulossa sieltä. Ja muuten siinä välissä harvoin pistän nenääni ulos. Koska sataa! Ja tänään sade oli entistänkin märempää, suorastaan karmean tihuttavan kamalaa ja kostutti juuri föönaamani hiukset märiksi, meikit poskille ja mielialan maan uumeniin.
Kahvi kyllä auttoi, mutta äsken sitten katselin ulos ja ihmettelin asiakkaiden puutetta (no en kyllä itsekään tuonne lähtisi!) ja mietiskelin tuota sääherraa, että eikö se voisi joskus olla meidän kauppiaiden puolella. Edes joskus! Olisiko se nyt niin vaikea järjestää!
Kunnon syksy, tuulineen myrskyineen ja pienine vilunväreineen, juuri sellainen sopiva, jolloin ihminen tarvitsee neuleen jos kaksi ja uuden syystakin ja hanskat ja uudet housut tuulentuiverrusta ja pikkupakkasta vastaan. Ja tietenkin oikeaan aikaan! Eli syksyllä, ei vasta joulukuussa. Kiitos!
Kunnon talvi, lumineen, pikkupakkasineen (siis pikkupakkanen tarkoittaa pikkupakkasta, ei miinuskakskytasteista hirmukylmyyttä), jolloin uusi talvitakki olisi poikaa, sukset voisi vaihtaa ja uudet luistimetkin hankkia. Ja nauttia ihanasta, kauniista luonnosta.
Sitten siihen kevääseen. Tulkoon se tuossa maaliskuun lopussa, kun kaikki tuo ihana lumi hiljalleen sulaa kevätauringossa saaden ihmiset hymyilemään kilpaa auringon kanssa ja haaveilemaan uusista kevätvaatteista, leningeistä, puseroista ja heleistä väreistä. Kiitos etukäteen!
Ja kesä olkoon sitten lämmin toukokuusta syyskuuhun. Ihan pientä sadetta voisi tulla öisin ja ehkä silloin tällöin päivisin, ettei nyt vallan unohdettais! Lämmetköön merivesi aikaisin, jotta pelkkä uimapuvun ajatteleminen saa ihmiset hurmioon ja ryntäämään lähimpään (tervetuloa!) vaatekauppaan.
Ei mulla muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti