sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kohtaamisia... saaristossa!


Kesälomallamme (melkein kaksi viikkoa) meillä oli onni ja ilo päästä purjehtimaan ystäviemme kanssa. Hakivat meidät Tukholmasta ja jatkoimmekin heti matkaa Waxholmiin. Siellä tämä laiska elukka oli keksinyt oivan tavan levätä ja suorittaa iltapesunsa, ei jäätynyt peppu kylmässäkään vedessä. Fiksua sanon minä.


 Ja kuten huomaatte tuosta sorsakuvasta vettähän siellä ripotteli, ei pahasti, mutta kuitenkin. Heinäkuuhan oli, niinkuin varmasti kaikilla varmasti vielä tuoreessa muistissa, hyvin vaihtelevainen. Niin se oli myös Ruotsin puolella kuten myös saaristossa. Mutta kauniitakin päiviä oli, tyyniä, tuulisia ja kaikkea siltä väliltä.


Matkallamme Sottungasta  Aspöhön, purjehdimme noin kuutisen tuntia, näimme kaksi hyljettä (joista en tietenkään saanut kunnon kuvaa, kamera se ei vaan ikinä ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta hylkeen pää keikkuu laineilla, sentäs!) ja yhden purjeveneen ja senkin aivan Aspön edustalla. Miettikää, kuitenkin kesäsesonki vilkkaimmillaan! Joten tungosta ei saaristossa ollut, kylmä kesä piti siitä huolen.




Nämä ihastuttavat kaunokaiset tapasimme Aspössä (onneksi olimme vielä aidan paremmalla puolen, eräs perhe kylläkin puuskuttaen ja puolijuosten tuli lehmien edellä, silmät ymmyrkäisinä ja hiki pinnassa). Odottelimme hetken ja annoimme noiden mennä menojaan ennen kuin kiipesimme aidan yli ihastelemaan maisemia kallioilta.


 Voitte vain arvata ettei tuo reppana hämähäkki kauaa saanut kannella keikistellä. Äkkilähdön sai aika vikkelään. Meni varmaan Holmassa seuraavaan veneeseen naisia naurattamaan! Aika vekkuli!

Holman oma käärme, sillä oli joku nimikin (ei nyt muistu mieleen) lämmitteli nahkaansa kivenkolossa, aivan rauhallisena, eikä mekään sitä häiritsemään ruvettu. Hyvin sulautuu maisemaansa.


 Ja noi kalathan oli oikeasti ihan hirveän isoja, jouduin tuota kuvaa pienentämään ja pienentämään, että mahtuisi edes sivulle. Joten voitte vain kuvitella, minkälaisen kala-aterian saimme päivän päätteeksi. Ei siinä kuulkaas kädet riittäneet näyttämään kalojen pituutta. Perkaaminenkin oli hieman hankalaa, kalojen koon takia!

Tässäpäs tällainen kuvakooste saariston ihmeellisestä elämästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti