Hullu positiivinen yrittäjä!

Ei etteikö tää olis kivaa. Eikä ettenkö tykkäisi tästä työstä. Mutta kukaan muukaan järkevä ihminen ei tee työtä ilman kunnon palkkaa. Paitsi yrittäjät, yleistämättä tietenkään! No, yrittäjät ei aina olekaan järkeviä. Tämä on niinkuin katsokaas kutsumusammatti. Tai vahingonlaukaus. Miten sen nyt ottaa. Mutta tähän on tultu ja tätä on tehty montakymmentä vuotta. Positiivisella mielellä. Enemmän ja vähemmän. Välillä käyty pohjassa masennuksen kourissa ihmettelemässä mistä ne seuraavat vuokrarahat otetaan, täytetään verottajan tili kilisevällä, jotta voivat sitä rahaa sitten jakaa mielensä mukaan tarvitseville. Ei meille yrittäjille kylläkään.
Positiivisuuden kaivon pohja alkaa häämöttää, viimeiset rippeet siinä reunoilla pitävät vielä yrittäjän mielen maan pinnan yläpuolella, juuri ja juuri, mutta ilmanhaltijan ailahtelevan mielen tuoksinassa viimeisetkin hituset alkavat olla käytetty. Jäljelle jää vain hiljaisuus. Hiljaisuus, jonka täyttävät hiljalleen mietteet: onko tässä enää mitään mieltä, onko järjen hivustakaan. Seistä putiikissa seitsemän tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, hoitaa vielä illalla laskut ja kirjanpito, mainostus ja hirvittävä kasa ajatuksia, jotka pitäisi saada järjestykseen ja hallintaan ennen nukkumaanmenoa! Miten hullu ihminen voikaan olla! Tai sisukas?
Aina auringon tullessa esille, lämmön lähetessä mieli kirkastuu ja ajattelee että kyllä se tästä, nyt lähtevät kesävaatteet liikkeelle, ihmiset tulevat koloistansa, rahanyörit aukeavat ja laskut saadaan maksettua. Ai niin, helle jäikin Venäjälle. Hups. Odotellaan, odotellaan, kyllä se tästä! Päivästä päivään, viikosta viikkoon yrittäjä sinnittelee ja huokailee, kaivelee viimeiset säästöjen rippeet verottajalle, sähkölaskuun, vuokraan, lainaan. Odottelee ja uskoo päivään parempaan. Huomenna!
Nyt olisi aika ruveta täyttämään sitä kaivoa - ja pian! Ja toivonkin kaikille kauppiaille ihanaa ja lämmintä kesää, kassankilinää, palkkapäivää ja voimia syksyn varalle!