Ahonlaitaa - Padvassa

Peltokaunokit ja muita luonnon kaunistuksia!

 Ihana ulkoilullinen viikonloppu taas takana. Meillä oli onni ystäviemme kanssa päästä mökille Padvaan syömään, seurustelemaan, saunomaan ja uimaan. Hirmuisen ihana pienen pieni, vielä vaunuisssa matkustava, mieskin tavattiin tällä matkalla. Aina kummasti piristää elämää pieni hyppy pois tavanomaisista rutiineista ja kotihommatkin sujuvat kuin tanssi. (Hah, uskokaa ken tahtoo, mutta kuulostaa hyvältä!)

Mun pitäis...

Mun pitäis tikata yhden päiväpeiton toinen puoli, käsin. Mun pitäis siivota olohuone ja eteinen ja se kamala kodinhoitohuone, jota mä puunaan yhtenään ja aina se on samannäköinen. Ketä meillä oikein asuu? Mun pitäis tyhjentää tiskikone, pestä juhannuksesta jääneet kuohuviinilasit, ne on edelleen tiskipöydällä. Ja mun pitäis siivota ulos tekemäni sotku tyhjennettyäni yhden liiterihuoneen, mutta onneksi sade sotki edes sen. Siis sen siivousurakan, jota en missään nimessä olisi kuitenkaan tehnyt.
Mulla on tänään sadeiltaväsymyssuklaanpuutosmasennus. Ettäs tiedätte!
Joten tänään en tee mitään! En edes syö sitä suklaata, kun meillä ei perskuletto ole mitään! Voita ja vähän kuivaa leipää, vanhentuneita kakkuja jääkaapissa (ainiin, nekin pitäisi tyhjentää ja heittää ja pistää astiat pesuun), juustokannikka ja yksi viili. Revi noista sitten sadepäivämasennuksen hemmotteluillallinen. Pöh! Kun KUKAAN eikä edes se JOKU käynyt kaupassa.
Ehkä nyt syvennyt johonkin veriseen murhamysteeriin, sopii tämän illan humööriin!

Juhannuskauppias!

No johan nyt kummia kuulin, tai kummia näin. Nyt saatiin taas Hangon laiskat yrittäjät satikutia. Olisi pitänyt olla Juhannussunnuntaina kaupat auki. No voi että. Itselle ei kyllä tullut mieleenkään moinen, en ole edes ikinä ajatellut saatikka suunnitellut olevani juhannuksena auki. Tyhmä minä! Vähän melkein luulin ettei se edes olisi soveliasta!
Jotenkin olen ajatellut että ihmiset juhannuksena menevät perheineen mökeillensä, saarillensa, kesäasuntoihinsa, siis myös Hankoon. Mutta. Eikö se juhannus ole sellainen perhejuhla, perheen yhdessäoloaikaa? Käydään syömässä, jäätelökioskilla, rannalla, jos sää sallii. Tavataan sukulaisia, lötkötellään pihalla auringossa ja grillaillaan makkaraa ja syödään mansikkakakkua. Näin olen tämän asian itsekseni, pienessä päässäni, ajatellut. Joten ei, en ole edes ikinä, kuunaan päivänä, ajatellut tulevani töihin juhannussunnuntaina. Senpä takia hämmästyin suuresti tässä suuressa ihmiskunnan uutistoimistossa, facessa, että meitä Hangon kauppiaita, taas kerran ja varmaan taas ihan aiheesta, ryöpyteltiin.
No, mutta, olenpas iloinen että kauppa kävi ja iloiset asiakkaat, ne jotka eivät viettäneet sitä perhejuhannusta ja halusivat shoppailemaan, löysivät tiensä aukioleviin kauppoihin ja että tyytyväiset kauppiaat saivat kilinää kassaan. Sehän sen aukiolon tarkoitus on! Kiitos teille, että ymmärsitte tämän viikonlopun tärkeyden, kun me muut emme sitä edes olleet ajatelleet, ikinä siitä edes keskustelleet! Ajattelimme tyhmyyksissämme vain, että mukavaa kun saa kaksi ja puoli päivää lomaa tässä tulevan kiireen kynnyksellä.
Olen kyllä hieman pettynyt ja pahoillani asiattomista kommenteista kauppiaalta toista kauppiasta kohtaa, mielestäni se ei ole korrektia käytöstä. Ei, meillä ei ole paksua lompakkoa tässä uneliaassa kaupungissa toimiessamme. Ja kyllä, me palvelemme asiakkaita myös talvella, koska olemme täällä myös hankolaisia varten. Niitä ´´uneliaita´´, niinkuin kollegakauppias asian ilmaisi. Ja ei, emme sulje kauppojamme talvella vain siksi, että voisimme olla pidempään auki kesällä. Koska meillä on  ihania hankolaisia asiakkaita, jotka pitävät meidän liikkeitämme pystyssä, talvella, ´´uneliaaseen aikaan´´.
Toivotankin teille ahkerille uusille kauppiaille menestystä ja olen iloinen, että jaksatte pakertaa ja pitää kauppaanne auki koko viikon, myös juhlapyhinä.
Toivon myös asiallista ja mukavaa yhteistyötä, meidän kaikkien parhaaksi ja menestykseksi!
Työniloa ja ihanaa alkavaa viikkoa, olkoon se vilkas ja aurinkoinen!

Kivi kiveltä!

Kivi kiveltä autotallinseinustan multakasa muuttuu kauniiksi kiviterassiksi. Ei mikään helppo homma. Kaksi päivää isäntä ja vävy ovat huhkineet kivien kimpussa, poranneet, kaivaneet, tasoittaneet, mallanneet ja nyt on raamit kasassa ja vähän päälle. Joten työleiri jatkunee ensi viikollakin. Näissä merkeissä meidän juhannus, tyttären perhekin joutui huhkimaan oikein olan takaa, ei levon lepoa! Tyttären kanssa siivottiin lisäksi romuliiteri ja heitettiin kaksi autollista roinaa kaatopaikalle, samalla löydettiin tuoleja, vanha saunanpenkki, pelejä, taulukin.
Hyvillä mielin ensi viikkoon, saatiin paljon aikaiseksi! Ja kyllä, ehdin levätäkin, luin kirjaa auringossa ihan kyllästymiseen asti.

Saanko esitellä: Florence, Julio ja Agatha!

Tässä ne nyt ovat, uudet perheenjäsenemme:

Florence

Julio

Agatha

Kaksi kertaa istutettu. Ensimmäisellä kerralla istutin ne niinkuin vain juuri viinitilalliseksi aamulla herännyt voi istuttaa: kaivoin pienen kuopan ja ryttäsin siihen. Sitten tulin sisälle ja luin miten ne OIKEASTI pitäisi istuttaa ja avasin ne pikkuruiset kuopat ja kaivoin viisi kertaa isommat, että ehkä ne juuretkin pääsisivät leviämään ja pysyisivät pystyssä.
Mutta kuntoilua sateessa kaikki tyynni.
Nyt varmastikin ihmettelette, että mistä ihmeestä tiesin että tuo yksi oli miesplanttu. Tietenkin, koska se oli iso, roteva, pitkä, leveä ja siitä suorastaan huokui miehistä voimaa. Laitoin sen keskelle, etteivät noi naisplantut riitele keskenään ja ajattelin myös että niitä kukkia tulee enemmän ja marjatertuista mehevämpiä.
Ja nyt kun olette tutustuneet voitte sitten aina tavatessamme kysyä että ´´´no mitäs kuuluu? Ja muuten, mitenkäs Florence voi, onko Agatha kasvanut ja mitenkäs sen Julion rypäletertut? (Tuota viimeistä ei ehkä kannata sitten kysellä vieraiden, asiasta tietämättömien, kuullen, voi tulla väärinkäsityksiä!)

Ja kuvaan pääsi myös meidän ihana retrosadevesitynnyri, suomiväritystä kauneimmillaan. Tuon peitoksi olen suunnitellut tai siis olen toivonut JONKUN suunnittelevan siihen suojaisan pienen aidan, jonka juurelle voin sitten istutella vaikka ruusuja.

Viinitilallinen

Tänään, juhannuspäivänä, aloitin urani viininviljelijänä. (Katsokaas, kun juhannuaattona menee aikaisin maate, niin jaksaa seuraavana päivänä aamun sarastaessa aloittaa uuden uran!). Kolme upeata viiniplanttua toimitettiin ovelleni (no MEIDÄN ovelle) Via Gardenin toimesta (loistava palvelu, sanoisin ja vielä juhannusaattona!). Ja äsken kävin yhden niistä kaivamassa maahan. Yhden siksi, että tämä meidän suomen suvemme on vaihtelevainen ilmastoltaan ja rankkasade yllätti. Mutta  kun nyt olen aloittanut tämän viinitilallisen urani niin olen vain tyytyväinen pienestä vesisateesta ennen aurinkoa. Saavathan pienet helmeni hyvän alun kasvulleen ja tuottavat runsaan sadon sitten, aikanaan.
Ensi vuonna voittekin sitten nähdä minut pallollisessa, leveähelmaisessa leningissä, valkoisten pitsipöksyjen välkkyessä altansa, polkevan viinirypäleitä suuressa saavissa. Siinä sitä naapurit saavat ihmetellä ja kateellisena ikkunoistansa kurkistella. Talvella sitten nautimme oman sadon laatuviinistä. Kattokaas meillä kaikki käy vikkelään.
Ja kun olen saanut nuo kaikki kolme maahan, aloitamme (kunhan isäntäkin pääsee samalle aaltopituudelle ja innostuksen tasolle) autotallin edustan laatoituksen, kivetkin on jo pihalla odottamassa.
Laitankin teille tähän tämänhetkisen tilanteen, jotta näette ja voitte sitten syksyllä ihmetellä tuota viiniköynnösten runsautta kun hehkuttelen valtaisilla rypäleterttukuvilla. Mukamas eivät ensimmäisenä vuonna vielä hirveästi kasva tai tuota yhtään mitään. Hölynpölyä, sanon minä, viherpeukalo. Minun planttuni kyllä tuottavat!
Rouva Viininviljelijä toivottaa mukavaa Juhannuspäivää teille kaikille.

Juhannus

Hei ajatelkaas, mulla on ensimmäinen Juhannusaatto vapaa varmaan 30 vuoteen. Ihmeellistä! Enkä edes ole aikonut lähteä minnekään, tehdä mitään erikoista. Sattui vaan tällainen ihmeellinen Eeva, joka suostui tulemaan töihin. Kiitos!
Huomenna ajattelin, niinkuin aina ennenkin, täytellä mansikkakakkuja kylään saapuville sukulaisille (Lailuskallekin tiedoksi, kakkua on klo 14!!), tehdä ruokaa (siis keittää perunoita ja laittaa kalat esille) lapsukaisia varten ja kuohuviiniä kittailen vaan omaksi ilokseni. Tosin luulen, että niihin sukulaisiinkin uppoaa muutama pullo, kävin vielä tänään hamstraamassa muutaman ylimääräisen pullon!
Illalla vielä grilliin tuli ja lihat tirisemään. Siinähän se meikälaisen Juhannus. Ja jos jossain välissä ehdin niin käyn katsomassa projekti autotallinseinää ja suunnittelemassa tulevaa kivetyksen laittoa. Isäntä laittaa ja minä ohjaan. Siitä tulee hauskaa!
Hyvää Juhannusta, toivottavasti se on aurinkoinen ja lämpöinen!

Naisenergiaa

Eilen kyselin isännältä, tiedättehän, sellaisella puolimarttyyrisellä äkähköllä etsämuakoskaanauta äänellä, että missäs se meidän lapio on. Ja kerrottuani, että ajattelin kaivaa sitä kuoppaa yhdelle niistä puskista, kun eihän ne sieltä itsestään paikkaa vaihda. Katsoi mua päätä puristellen, että kyllä hän ne joskus kaivaa, siellä on niin paljon kiviä, ettet millään saa mitään kaivettua.
Tänään sitten isännän lähdettyä bänditreeneihin otin kuokan ja lapion ja kottikärryn ja aloin kaivamaan ja kuokkimaan ja repimään. Meidän maalla on täytynyt asua Kiviset ja Soraset aikoinaan, löysin jopa niiden keilapallon! Mutta periksi ei anneta, ajattelin, kyllä mä yhden kuopan kaivan, olkapäät vaan tärähtivät kun kuokka ja lapio iskivät kiviin.
Sitten saapui tyttäreni poikansa ja koiriensa kanssa ja innostuivat auttamaan. Olin ajatellut kaivaa vain kuopan valmiiksi, mutta tyttäreni rupesikin kaivamaan yhtä puskaa kolostaan ja voin kertoa ettei se ollut aivan pieni homma. Onneksi Andy auttoi meitä kaivamalla, hakemalla vettä, kesyttämällä matoja ja kastelemalla tossunsa.
Ja voitte uskoa että tuo puska painoi. Lastasimme sen viimeisillä voimillamme kärryn päälle ja saimme kuin saimmekin sen kuoppaan. Ja vettä päälle ja paljon.
Tyttäreni ehti onneksi lähteä ennen kuin isäntä saapui ja olisin kyllä halunnut nähdä sen ilmeen kun näki ja luuli että yksin olin puskan saanut siirrettyä! Sanoikin sisälle tullessaan, että tuota hän ei olisi ikinä uskonut.
Ei ikinä kannata jättää talon emäntää lapion, puutarhasaksien tai sahan kanssa yksin kotiin!

Ja arvatkaas kenellä on jo pää kipeä! Burana ja mobilat ovat varmasti seuraavien päivien parhaat ystäväni. Isäntä lähtikin kotiin tultuaan kaivamaan kuoppaa seuraavalle puskalle, joten en usko että tämän emännän tarvitsee enää muita kuoppia kaivaa!

Riki Sorsan lumoissa ja vihkivala

Eilen, lauantaina, oli Viisujuhlien toinen päivä, esiintyjinä mm. Riki Sorsa ja Jack Vreeswijk.
Mutta kyllä tuo meidän oman maamme poika vei voiton, oli se vaan niin huikean tunnelmallinen, suorastaan sydäntä riipivä esitys. Toki kaikki muutkin lauantaina esiintyneet olivat hyviä omalla tavallaan ja uskon että kaikki olivat tyytyväisiä iltaan ja kuulemaansa. Upeata, että pienessä Hangossa järjestetään vuosi vuoden jälkeen näin upea musiikillinen viikonloppu!
Ja ne kuvat. Oliko kamera mukan? No tietenkin. Siskon kirpparille lähettämässä hienossa mustassa, juuri kameran sisäänsä nielevässä kassissa. No otinko upeita kuvia? No en, katsokaas, minäpäs kerron!
Keskiviikkona päätimme mennä ystäviemme purjeveneeseen drinkille ennen viisujuhlia ja ystävämme vitsaili että kun heillä kerran lauantaina on 23. hääpäivä niin he uusivat valansa ja sehän on melkein sama kun menisi naimisiin, joten vieraiden pitäisi hyvien tapojen mukaan tuoda lahjoja, kuten leivänpaahtimia (brödrost) tai muuta sellaista, selitti tämä meidän kirkassilmäinen nuorikkomme. Ja kuohuviiniä pitää olla!
No, sitä saa mitä tilaa! Ajateltiin, isäntä ja minä.
Lauantaina saavuimme purjeveneeseen jääkylmä Taltarni kassissa, hääpuketti (pari valkoista perennaa, heiniä ja 3 sinistä orvokkia) sanomalehden sisässä, papinkaulukset (no, ne sellaiset valkoiset) hakaneulalla isännän mustaan hot rod tpaitaan kiinnitettynä. Ja tietenkin sormukset. Hienossa S. Lagerroosin laatikossa komeili kaksi upeata Kemikalio Sinikulmasta hankittua designsormusta. Ruotsinkin kuninkaallisetkin olisivat kalvenneet! Ja lahjaksi veimme, toivomuksen mukaan, paahtoleipää eli rostbröd. No brödrost tai rostbröd, sehän on ihan sama asia!
Ja kun isäntäpappi kyseli että otatko Mona Maria tämän vanhan Anders Paulin uudelleen aviomieheksesi, niin tämä paparazzi näppäili upeita kuvia auringonpaisteessa, meren kimallellessa kuin ei koskaan ennen ja kuohuviinin kupliessa ja kuohuessa näin jo sieluni silmin näiden upeiden otoksien komeilevan seuraavan Häät-lehden kannessa. Vihdoinkin urani lähtee lentoon! Siinä sitten  kilistellessämme ja tuoreen uusiohääparin toipuessa tästä suurenmoisesta elämyksestä ajattelin näyttää heille muutaman tuoreen otoksen.
Kamerassa ei ole muistikorttia!! Oikeesti! Ei voi olla todellista! Sinne menivät kaikki herkät pussauskuvat, kilistelykuvat, sormuskuvat ja kuvat upeasta papista, joka hommansa hoisi kiitettävällä tavalla. Oli niin valoisaa ja aurinkoista, etten ollut huomannut kameran ilmoittamaa pienen pientä lauseketta. Ei muistikorttia!
Onneksemme yksi puhelin toimi, joten muutama kuva saatiin kuin saatiinkin tästä ilon juhlasta!
Taas loppui paparazzin ura lyhyeen, mutta hui hai, hauskaa oli!

Näinkin hauskaa voi olla kun isäntäpapin polvella istuu!

Mun mies, mun veli...

Mun mies ja mun veli. Ei, ne ei yritä saada pienempikorkoista lainaa Aktiasta, vaan laulavat todellakin yleisölle Viisujuhlissa Hangon Victor Makasiinissa. Kuva on huonohko, koska vaatimattomana en nyt millään uskaltanut mennä lavan eteen kökkimään ja kuvaa ottamaan, vaan tyydyin kaukaiskuvaan lavan reunamilta, puhelimella, pimeässä, valoja vasten. Mutta on ne silti mun mies ja mun veli, Rofa ja Nekku. Ja hyvin lauloivat. Niinkuin kaikki muutkin viisuilijat. Thomas Svante apunaan. Kerstin ja Göran, Åke, Rainer ja Tiina, Maria, Guy, Micki, Pigge ja Ica. Ja tietenkin Mona, joka lauloi monessakin kokoonpanossa. Olihan mahtava ilta ystävien ja laulun parissa ja salikin oli, jos nyt ei ääriään myöten, niin sanotaan nyt että hyvin täynnä, iloisia laulunrakastajia!

Onko lomaa näkynyt?

Juuri nyt, kun kaupunki täyttyy kaikista ihanista, pienistä, kauniisti sisustetuista pop-up myymälöistä, kesäkaupoista, joissa virkeät ja iloiset kesäkauppiaat palvelevat iloiten asiakkaitaan tehtyään talven jotain muuta, kuka mitäkin, niin juuri nyt, kun pitäisi olla virkeimmillään, yrittää kaikkensa ja sisustella ja somistaa kauppaansa, olisin loman tarpeessa. Todellakin.
Mutta ei auta, nyt ei ole lomaa tulossa. Kovempaa työtä, tyttöseni. Seiso, juokse, palvele ja hymyile. No, hymyileminen ei rankkaa ole, käy luonnostaan, jos ei mikään muu. Nyt on tahkottava rahaa syksyn uutuuksiin, kuluihin, veroihin ja pitkän talvenkin varalle.

Talven, joka väistämättä tulee. Ja tuo tullessaan syysmyrskyt, talvipakkaset, tuiskut ja tuulet. Vielä kauan sen jälkeen kun kaikki pop-up kaupat ovat kaikonneet Helsingin huuruihin, palvelemme me sisukkaat ympärivuotiskaupat teitä, hankolaiset, täällä säässä kuin säässä, tuiskun tuiverruksessa ja pakkasen purressa takapuolta.
Mutta nyt on otettava kesäspurtti, jätettävä lomahaaveet, pistettävä ne piiloon vintille ja jaksettava, jaksettava. Ja mukavaahan kesä on, kun katu täyttyy iloisista ihmisistä ja aurinko (hmmm...) lämmittää ihmisen kesälötköksi!
Mutta jos hyvin käy ja kiltisti olen, niin saatanpa saadakin muutaman päivän lomaa, ihan keskellä kesää, hah. Joten kaipauksella niitä päiviä odottelen, mutta mielelläni ja iloiten teitä myös palvelen.
Ympäri vuoden!
Tervetuloa Vuorikadulle, kadulle, jossa on ihanasti uusia ja vanhoja kauppoja. Koko katu elää, kihisee ja kuhisee, tuoksuu kaffelle ja vastapaistetulle pullalle. Ja jäätelölle! Ja jos syksyllä Vuorikadun kauppiaat pyörivät eteenpäin syytämme siitä Lillanin kahvilaa, joka tuota softisherkkua myy!

Kirsikkapuiden kukkiessa, eli jo jonkin aikaa sitten kuvasin nuo puut ja kadun. Odotin todellakin tyhjää hetkeä, ettei vaan kukaan joutuisi tahtomattaan kuvaan. Joten ei esitä tämän hetken kuhisevaa Vuorikatua!

Puskat

Meillä on autotallin seinustalla kolme tätänykyä jo isoa puskaa. Ainoat pensaat, jotka kuunaan päivänä olen istuttanut minnekään. Ja nyt kun ne ovat hienoja, vähän villiintyneitäkin - hapsottavat sinne sun tänne, niin nyt, tietenkin, enhän muuten nainen olisi, haluan ne siirtää. Yhtäkkiä huomasin että hyvänen aika, autotallin seinustahan on pihan aurinkoisin ja lämpöisin paikka meidän pihalla. Ja siinä kasvaa puskia! Ei, ei käy laatuun. Nyt ne täytyy siirtää. Ja heti. Tietenkin. Ymmärsin, että pensaat pitäisi siirtää keväällä tai syksyllä, mutta minä haluan ne pois nyt. Heti. Paikkakin olisi jo katsottuna, aidan viereen suojaamaan tiellä kulkevien katseilta. Vaikka eipä meidän tiellä nyt niin hirveästi kulje kuin naapurit ja koirantaluttajat matkalla koirakentälle.
Ja sitten kuulkaas, olen ajatellut tuon seinustan kivettää sellaisilla littanakivillä, niitä meidän pihalla on röykkiö. Isäntä joskus haalinut omiin tarkoituksiinsa. Mutta olen varma, että mielellään ne kaivaa tuohon seinustalle kun kauniisti pyydän. Ja jos oikein muistan ja ymmärsin niin nyt on olemassa viiniköynnöksiä, jotka kestävät Suomen oloja. Niitä sitten siihen seinustalle lämpimään istuttelisin.
Mutta mitäs sanotte, viisaat ja puutarhahommista tietävät. Kuolevatko nuo pensaat jos ne nyt kukkimisen jälkeen siirrän.... hmmm... isännän avustuksella!

Täktomin ympäri

Hangossa on juuri sopivan pituinen pitkähkö pyöräilyreitti, jonka mukavasti jaksaa hiljalleen, tai kuka mitenkin, polkea. Me pyöräilemme sen aina myötäpäivään, sanoisi järkevä isäntä, joka tietää nämä myötäpäiväjutut ja vastakarvaan sanoisi emäntä, jolla on naisen logiikka.
Sitäpaitsi vastakarvaan saadaan monta alamäkeä, toistepäin vain ylämäkiä. Hah, tästäkin asiasta on käyty monta kiistelyä, mutta luulen että minä kuitenkin voitin!
Forcitille asti saa körötellä suojatietä rekkojen tahdissa, mutta kun pääsee kääntymään Täktomiin vievälle tielle niin ollaan jo maalaismaisemissa. Kiemurteleva tien varrella voi ihailla talojen kukkaistutuksia, golfkentän viheriöitä ja nauttia auringon valosta!
Täktomin kyltissä Hankoon päin lukee 7 km. Ja paras taival on edessä, jos siis kiertää vastakarvaan. Sillä Täktomin tie mäkineen ja mutkineen, taloineen ja viljelyksineen on kaunis. Ja kun vielä kääntyy ennen hautausmaata rantatielle ja Neljän Tuulen tuvan kohdalla kippuramäntytielle niin loppumatka on silkkaa nautintoa.
Ja kun olet tuon kierroksen tehnyt niin matkamittarisi näyttää noin 18 km. Ei hassumpi saavutus, vai mitä? Silkasta ilosta! (No kyllä joutuu töitäkin tekemään, reisimuskelit kasvaa, takapuoli... hm... puutuu, mutta kunto kasvaa!).

Ja kun vesitorni on kivenheiton päässä niin tietää että kahvilakin on lähellä. Ja tuollaisen matkan jälkeen saa nautiskella ihan mitä lystää!