Voihan ärsytys

Lauantaina olin kutsunut lapsukaiseni seuralaisineen syömään ja meitä kunnioitti vierailullaan myös isäni ja siskoni, joka suuresta kaupungista maalle oli tullut kummipoikansa syntymäpäiviä viettämään (ja peurapatamme ääreen!).
No niin. Jo aamulla tunsin ärsytystä (ei vieraiden takia, eikä tulevan työpanoksen takia, ihan muuten vaan, välillä sitä ihminen on ärsyyntynyt - kaikkeen, mutta onneksi vain välillä ja lyhyen tovin). No joka tapauksessa tuo ärsytys jatkui vielä kotiinkin ja leivontatuokio, johon rupesin heti haukattuani muutaman murusen töistä tultuani oli jo turmioon tuomittu. Isäntä heilui peurapatansa äärellä ja kyseli sitä sun tätä, ärsyttävää - kun muutenkin oli huonolla tuulella. Ja yski. Sattui enemmän mun päähän kun sen keuhkoihin - aivan varmasti. No onneksi Hercules vispaa kakkutaikinan alle aikayksikön, joten toimeen. Ja kun sitä jeekelin kakkutaikinaa kaavin siitä kulhosta pellille niin muistin - tässä(kin) uudessa koneessa on jokin vika, en vain ole asialle vielä mitään tehnyt! Voihan änkyräkänkyrä. Vispasi vaan pinnalta, joten pellillä kakkutaikinan päällä lillui oravankokoisia munanpalasia. Oikeasti. No paistoin sen silti. Onneksi paloi. Vähän aikaa kiroilin, ja katseskelin tuota onnetonta mustaa kakkuomelettia ja ajoin mieheni keittiöstä tietokoneen äärelle. Lähti ihan vapaaehtoisesti. Ja tein sitten käsipelillä uuden kakkupohjan ja istuin uunin vierellä sitä vahtimassa. Ja maailman rumin kakku siitä loppujen lopuksi syntyi, mutta ah, niin hyvä! (mansikkamoussetäyte, ei mikään sileä vaan sellainen haarukalla murskattu jäinen mansikkakasa kermavaahtoon ja vaniljakastikkeeseen sekoitettu pläjäys, kahden levyn väliin isketty ja kermalla kuorrutettu, ei edes koristeen koristetta). Mutta olikin oikein, oikein maukas, kaiken tuon ärsytyksenkin jälkeen.
Ja isäntä sai tulla takaisin keittiöön siivoamaan sotkunsa.
Ja vieraiden tultua sain kuohuviiniä enkä ollut enää yhtään ärsyyntynyt.

Yhtään valokuvaa en saanut otettua koko illan aikana, mutta voitte ihailla tuota kirjan kantta. Kirjan, jonka poikani toivoi syntymäpäivälahjaksi ja jonka (kuten kaikki muutkin ihmeelliset kirjat, joita hän on toivonut) tilasin Tian kirjasta. Ja täytyy kiitoksen sana tässä ojentaa hyvästä palvelusta. Senkuin vain vie kirjalistan Mialle niin heti kohta sulla onkin kirjat jo täällä, kauniisti paketoituna.
Ja tuo kirja on muuten todella upea, suosittelen!