Puseron arvoitus

Sain pari viikkoa sitten itselleni (siis olin tilannut itselleni, ei niitä saa, ne pitää maksaa, nekin) punaisen, kauniin, ohuen MASAIn napillisen puseron. Ja vein sen kotiin. Ja kokeilin sitä. Hyvä oli! Mutta en sitten kuitenkaan sitä kokeiltuani kelpuuttanut juuri niihin juhliin joihin olin menossa, vaan laitoin sen... hmmm... kasaan!? Ja varsinkin jos on kiire niin se kasa vaan kasvaa ja heittelen kaikenlaista siihen ja vielä vähän päälle. Ette uskois! No niin, mutta sitten tällä viikolla olisin sen kauniin puseron laittanut päälleni töihin, kun alkoi mustat t-paidat ja musta neuletakki tökkimään! Ja uskokaa tai älkaa, mutta sitä puseroa ei siitä kasasta löytynyt. Vähän etsin muistakin kasoista, mutta en huolestunut. Kyllä se jostain tulee esiin.
Seuraavana päivänä uuden menon kynnyksellä aloin sitä sitten oikein toden teolla etsimään. Alusvaatekorit, sukkakorit, pesukori, kaikki kassit kävin läpi, kurkin kaappien alle, vaatekaapin kävin läpi monta kertaa, pudottelin tpaidat pöydälle hyllyiltä ja tungin ne vihaisena takaisin. Siis tungin. En jaksanut viikata kun se jeekelin pusero rupesi ärsyttämään (muuten tietenkin olisin viikannut, tietenkin). 
Seuraavana päivänä isäntäkin rupesin mielenkiinnolla etsimään (lauantai, kun olin töissä ja vaan siksi että olisi voinut löytäessään sanoa että tässä se nyt on... pitäis pitää parempaa huolta!), vaan eipäs tuo sitä löytänyt, mutta onneksi samalla etsiessään viikkasi ne mun ruttuun lytätyt tpaidat, edes!
Ja niin kuulkaas vaan on, että tuo kaunis paitani on kadonnut taivaan tuuliin. Ei löydy ei. Ja sen verran iso oli ettei nyt sentäs imurikaan sitä ole voinut nielaista, sieltä nyt en sitä kyllä kaivellut.
Joten nyt on sen mustan aukonkin salaisuus ratkennut, se on meillä!
Ja tuo kuvan paita ei ole se minun, kuten varmasti huomaatte kokolapustakin! Ja ei, en tuonut sitä vahingossa takaisin kauppaan, senkin olen tarkistanut!