Maksaisin kauhean kasan laskuja, sille, tälle ja tuolle. Laittaisin muutaman saturaisen tai ehkäpä jopa tuhatlappusen säästötilille pahojen päivien varalle, niitä ainakin yrittäjällä riittää (kerran kuukaudessa ainakin kun liikevaihtoverot pitää maksaa). Antaisin lapsille vähän ruokarahaa ja muutenkin ostelisin jotain mukavaa lapsenlapselle. Sen jälkeen lähtisin shoppailemaan. Hangon kaikissa liikkeissä kävisin ja ilahduttaisin yrittäjiä kilisyttämällä heidän kassojaan. Sitten ottaisin isännän viikonloppuna ja menisin syömään blinejä Origoon, ehkäpä jopa tarjoaisin koko perheen mukaan!
Kotiin voisi osteskella jotain pientä, ehkäpä uuden maton tai laittaa uudet tapetit keittiöön. Ja ehkäpä sellaisen ihanan sähkökäyttöisen sängyn, jonka selkänoja liikkuu nappia painamalla. Ja jos vieläkin rahaa jäisi niin tilaisin matkan. Lähtisin vaikka Leenan matkassa pääsiäisenä Pariisiin. Voi yltäkylläisyyttä ja ihanuutta. Vieläköhän sitä rahaa jäisi?
Mietin vain sitä että moni olisi varmasti onnensa kukkuloilla, talous pelastettu, iloa vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin jos nuukasti eläisi ja hyvin tuon 70000 euron käyttäisi. Suurin osa meistä ei tule kuunaan päivänä näkemään tuollaista summaa pankkitilillään, saatikka käyttämään edes pientä murto-osaa tuosta huikeasta summasta shoppailuun, ruokailuun, matkailuun, elämiseen.
Ja miettikää, että joku (hyvin monet) saavat tuollaisen summan KERRAN kuukaudessa, eläkkeen muodossa. Kyllä on täytynyt olla hyvä ja tunnollinen työntekijä ja jolle tuo vaatimaton eläke on varmasti vain karkkirahaa. Pankkitili pullollaan bonuksia ja palkasta jääneitä roposia. No, varmasti sen ovat ansainneet, enpäs sitä käy kiistämän, mutta aika huikea summa siltikin. Noin niinkuin yhdelle ihmiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti