Tänään meidän jo vuosien myötä hiljenneessä talossamme oli vilskettä ja vipinää. Meillä oli lastenkutsut. No, mahtui sekaan sentäs muutama aikuinenkin! Luovutimme talomme nuorenparin käyttöön siivousta vastaan. Isäntä ja tyttäreni siivosivat talon sillä aikaa kun minä leivoin. Lapsenlapsemme on traktorihullu, joten traktorikakku sen olla pitää. Ja koska muotoileminen ei ole koskaan ottanut sujuakseen (muistan vielä ne keramiikkakurssilla tekemäni tekeleet, huhhuh) joten pyysin isännän apuun, onhan tuo sentäs auton rakentanut. Ja sokerimassan kaulimiseen tarvitaan miehistä voimaa. Noh, kyllähän tuo kaulimisen hallitsi, mutta kun rupesi isäntähyväkäs, joka ei ole ikinä edes jauhopussin lähellä ollut, neuvomaan minua, sentäs jo leipurien leipuria, miten se massa siihen kakun päälle pitäisi levittää, niin meinasi hermot mennä. Mutta kakku saatiin valmiiksi ja ihan syötävää oli ja traktorilta näytti. Ei ehkä maailman hienoin, mutta kyllä se kelpasi!
Ihana pieni liuta serkkuja oli Lohjalta asti saapunut vanhempineen juhlistamaan 2-vuotispäivää. Mukavaa kun lattia tömisi ja nauru ja pulputus täytti huoneet. Ja jollain ihmeen konstilla saimme kaikki kuusi samaan kuvaan!
Kiitos kaikki vierahat, isot ja pienet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti