maanantai 12. tammikuuta 2015

Neljännesvuosisata yrittäjänä

Muistan kun aloitin kauppiaana, ujo ja suomenkielinen, täysin vihreä, mitään tietämätön mistään. Ikinä edes kaupassa töissä olleena! Niin vain ostin pienen askarteluvaraston, jota sitten hiljallensa laajensin lelukaupaksi.
Aloitin leffan aulassa, josta oli väliseinällä poikkaistu pieni nurkkaus. Siitä sitten pikkuhiljaa muutin kadun toiselle puolelle kemikaalion vanhoihin tiloihin ja silloin askartelukauppa oli jo muuntautunut lelukaupaksi, toki myin askartelutuotteitakin.

Siihen aikaan, siitä on jo hirmuisen kauan, Vuorikatu oli täynnä liikkeitä, oli vaikeata saada liiketilaa, joten oli melkein lottovoitto kun onnistuin tuon liikehuoneiston silloin saamaan. Sama liikehuoneisto muuten missä nykyinen lelukauppa on, vielä,  sillä kohta siitä muuttanee eteenpäin, vähän suurempaan.

Ensimmäisinä vuosina yrittäjänä ollessani Vuorikadulla oli monen monta kenkäkauppaa, iso kodinkoneliike, kultasepänliikkeitä joka kulmassa, laukkuliike, kangaskauppa, iso lelu- ja lahjatavaraliike, kirjakauppa, alusvaateliike, vaateliikkeitä kadun molemmin puolin. Ja varmasti monta pientä liikettä, joita en edes enää muista.

Hiljallensa on liikehuoneistot tyhjentyneet, kaupat lopettaneet, muutamia vanhoja sisukkaita on enää jäljellä niistä ajoista. Mutta onneksi innokkaita, uusia, nuoria yrittäjiä on tullut tilalle ja täyttäneet tilat ja meillä on edelleen Hangossa toimiva kauppakatu täynnä energisia kauppiaita, jotka jaksavat pukertaa lamapuheista huolimatta. Sisukkaasti eteenpäin, emme luovuta, emme!

Mietinkin äsken, että mikä saa ihmisen jaksamaan tätä yrittämistä päivästä toiseen, vuodesta vuoteen. Rahanhimo se ei voi olla sillä rikastumisunelmat on kaikonneet jo kauan aikaa sitten. Ei edes säännöllinen palkka voi olla se kannustin, sillä sekin on näinä aikoina epävarmaa. Onko se työn vapaus, oman itsensä herrana oleminen? Vai onko se vain tämän työn luonne; asiakkaat, joista osasta on tullut jo hyviä ystäviä ja juttukavereita vaiko vain halu palvella, pitää tätä ihanaa kaupunkia omalla tavallaan elävänä?

Oli sitten niin tai näin, mutta täällä ollaan - vieläkin, sisukkaasti, ilman sen kummempaa maallista mammonaa keränneenä, mutta hyvillä mielin, valmiina palvelemaan teitä kaikkia hyvät hankolaiset!

Tervetuloa Vuorikadulle!


Kuva lumisesta Vuorikadusta. Ja kyllä, kuvassa ei näy asiakkaita, ihmisiä juuri sen takia että odotin kaikkien menevän ohi. Kaikki ihmiset eivät halua tulla kuvatuiksi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti