Tähtitaivaan alla

Otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä yksi yksinäinen tähti tuikki ja sulostutti iltaamme pilven raoista kurkkiessaan. Mutta, tietenkin, siellähän ne kaikki muutkin olivat, pilvien takana. Ja yksikin riittää tuomaan ihanaa tunnelmaa pimenevään, pimeään iltaan. Kahden lyhdyn lisäksi.

Tänään olemme isännän kanssa testanneet uuden paljumme. Jonka minä ostin. Kun tarpeeksi kauan sitä olin ajatellut ja siitä haaveillut ja lapsiani kuunnellut. Jotka sanoivat, että kaksi kertaa te jaksatte sitä täyttää ja se on siinä. Ette ikinä viitsi lämmittää sitä uudelleen ja pestä ja puunata ja vaihtaa vettä. Ikinä! Noh, lapsikullat ja muutkin skeptikot. Oli muuten ihanaa!

Koska isäntä ei voi tehdä mitään yksinkertaisesti, tilasin meille tee-se-itse-paljun, jonka voi asentaa minne tahansa, tietenkin, ja päällystää miten tahtoo ja millä tahtoo. Itse toki piti porata myös kaikki reiät sun muut. Joten minä maksoin ja isäntä päätti paikan, joka oli huvimajamme vieressä kalliolla. Koska kalliopirulainen ei ollutkaan niin suora ja yhteistyöhaluinen kuin olimme ajatelleet, joutui isäntä menemään paukkuostoksille kauppaan ja poksauttaa osan kallionyppylöistä pois. Ja tasoittaa ja porata ja poksauttaa, viikon verran. Sitten se allas piti vuorata ja porata reikiä ja asetella paikoilleen ja kappas, puolentoista kuukauden kuluttua siitä kun saapui olikin jo valmis. No ne valmispaljut olisivat varmastikin olleet hetimiten käyttövalmiit. Tai ainakin vähän aikaisemmin. Mutta nyt meillä on joka tapauksessa kalliolla (jossa tein suuren pohjatyön: raivasin, leikkasin, sahasin ja karsin kolme kärryllistä oksia, multaa. vanhoja pensaita yms.) palju tähtitaivaan ja havupuunoksien alla.

Ensi keväänä maisemoidaan, istutetaan puskia, pensaita ja asennetaan lamppuja ja rakennetaan terassi ja terassirappuset. Mutta nyt syksyllä ajattelimme vain nauttia tuon paljun tuomasta rentouttavasta tunnelmasta ulkona taivasalla kun tuuli ulisee, sade ropisee ja joskus ehkä tähdet loistavat ja kuukin saattaa valaista iltaamme. Mikä ihana tunne lötkötellä lämpimässä vedessa (no okei, okei, skumppalasi kädessä) ja rentoutua veden syleilyssä ja kuunnella kuinka kamiina rätisee ja koivuklapit levittävät hurmaavaa tuoksua!

Oli muuten aivan ihanaa! Ja kyllä, jaksan täyttää sen uudelleen, pestä ja puunata ja hoivat kuin pientä lasta. Ja tietenkin järkevänä naisena tilasin myös suodattimen, joka putsaa veden. Ja sitä paitsi, isäntähän sen täyttää. Ja lämmittää. No voi, eihän mulle jääkään kuin lyhtyjen sytyttäminen ja katsoa että skumppa on hyvin jäähdytetty.

Voi pojjaat!