Saaristossa - Örö

Luvassa roimaa sadetta, valtava sadepilvilautta rantautuu Suomeen ja etelän ylle ja siltikin, ilman mahteja uhmatenkin lähdimme perjantaina kauniissa auringonpaisteessa ystäviemme kutsumana purjehtimaan kohti Holmaa, HUSilaisten omaa kaunista paikkaa Kasnäsin kupeessa. Söimme, joimme ja saunoimme ja meikälainen hyppäsi tuosta noin vain (hyppäsi on ehkä väärä sana, hiljaa hiipuen ja varovasti tikkaita alas peruuttaen itsekseen kiroten, mutta kuitenkin) saunan jälkeen yhdeksänasteiseen veteen, kaksi kertaa. Hah, eikä ollut edes ihan hirveän kylmää, ihanaa oikeastaan!

Aamuyöstä se luvattu sade sitten saavutti etelän ja Suomen ja myös meidät ja heräsin yöllä sateen ropinaan. Aamulla aamiaisen syötyämme puimme yllemme kaikki sadevarusteet mitä ikinä löysimme (arvatkaa kuka oli onnellinen, mulla on sentäs ihka uudet Huntersit, joita en ole vielä oikein ehtinyt käyttää ja neon pinkki sadetakki, joka varmaan näkyi Holmasta Öröhön) ja nostimme ankkurin ja ajoimme tunnin verran harmaasta saaristosta nauttien.

Örö - (suomenkieliselle aivan hirvittävä lausuttava, kokeilkaa vaan) avautui eteemme harmaan suloisena vettä tihkuvana, melkein vielä uusilta laudoita tuoksuvana satamana. Jos oikein muistan niin avattiin vasta viime vuonna, hyvällä menestyksellä. Eikä ihme. Todella kaunis satama, paljon ruokailu/picknickpaikkoja, penkkejä, istutuksia ja kaunista mustaa kiveä. Pieni kahvila, upea sauna suurine terasseineen ja merelle johtavine rappusineen, paljon vanhoja rakennuksia ja ihana luonto.

Sateisesta ilmasta huolimatta Örön polut (Pitkä ikävä ja lyhyt ikävä) vilisivät ihmisiä, (voi vain kuvitella kuinka paljon siellä on ihmisiä keskikesällä!) jotka kiersivät saarta valitsemillaan poluilla.  Mekin tallustimme pienoisessa tihkusateessa parisen tuntia saarta ihaillen ja vaikka ehdimmekin nähdä vain murto-osan niin sanonpahan vaan että on käymisen arvoinen paikka.

Talsittuamme päätimme mennä oluelle raintolaan, joka oli melkein tupaten täynnä - hankolaisia! Hei, hei.... no hei, hei! Puoli Hankoa oli tullut lauantaina Öröhön kuka missäkin seurueessa.

Veneeseen tultuamme viereisen veneen kapteeni, mistä lie Turun suunnasta, tuli kyselemään kuulumisia Hangosta ja toisella puolella olevassa veneessä yksi sukeltajaharrastajista osoittautui isäntiemme kollegaksi Vihtavuorelta, joten ihan kuin olisi kotona ollut!

Ja aurinko näyttäytyi parin skumppalasin verran täydessä loistossaan meille ja sekös rentoutti sielun ja mielen. Aamusella sitten tulikin seuraava sadealue, niinkuin oli luvattu ja vähäisessä sateessa ajelimme kotia kohti yhtä viikonloppumatkaa rikkaampana.

Kiitos Örö ja kiitos Kapteeni ja Kapteenska!

 

Ja meikäläisen kamera sekä puhelin olivat tietenkin koko kävelymatkan ajan veneessä - ei siis mitään uutta auringon alla!