Ajattelinpas sitten iltapäivällä sanasen kirjoittaa ja vaivalla vetämät töpselit tarkkaan asettelin paikoilleen ja eikun tietokone päälle. Kolmannella yrityksellä uskoin että no joku noista letkuparoista ei ole kunnolla kiinni. Hah, piuhoja ne on, tiedän. Ei, ei. Isännän vinkkasin apuun, että tuplatarkistaa, mutta ei, tietokone on ja pysyy mykkänä. Ja printteri. Ja modeemi. Koko talon kaikki töpselit revin seinästä ja isäntä modeemin irroitti, mutta... puhelinyhteystöpseli mikä lie oli seinässä, sellaista edes tiennyt olevankaan eikä isäntäkään tuota ajatellut. Joten huijasi kuitenkin, tuo pahus. Laman kourissa rypevää yrittäjää, joka juuri oli ostanut tuon printterin eikä tietokonekaan vanha ollut. Syödäänkin sitten ensi viikko snålsoppaa ja kaurapuuroa vuorotellen.
Kyllä nyt vähän harmittaa, mutta elämäähän se vain on. Huomenna uusi päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti