Kauppiaiden ahdinko

Luin juuri ja myös jaoin Ceian sivuilla facebookissa vaatekauppiaiden tilanteesta Tammisaaressa, kun kaksi vaateliikettä on joutunut lopettamaan. Ymmärrän tilanteen hyvin.
Syyskuussa se alkoi. Ensimmäisten pakkaspäivien myötä kaupankäynti vilkastui ja ihmiset ostelivat housuja, neuleita ja varustauduttiin kylmää ja purevaa talvea varten.  Tätä ihanuutta kesti tasan viikko, seitsemän päivää ja sitten tulikin lämpö takaisin. Ja lämpöä kesti ja kesti, koko syksyn, joulun, talven. Kunnes tuli kevät ja kauppiasparka huokaisi ja ajatteli että huh, tästä selvittiin jotenkuten. Talvivaatteet eivät menneet kaupaksi , mutta nyt on kevät ja ihanat värit kaupoissa, innolla niitä asiakkaille näyttämään.
 No sitten tulikin se kylmyys. Kovin toivottu, mutta väärään aikaan. Ja kylmyys jatkui ja jatkui ja kevätvaatteet roikkuivat telineissä odottamassa lämpimämpia ilmoja tai edes eteläänmenijöitä. Mutta huh, siitäkin juuri ja juuri selvittiin suomalaisella sisulla, periksi ei annettu. Sillä kesä kolkuttaa ja lämpimiä ilmoja on luvattu.
 Ja hurraa, kesä tuli ja lämmintä. Juuri niin, lämpöä kesti tasan viikon, seitsemän päivää ja sitten tulikin kylmyys takaisin. Eikä vain kylmyys vaan kylmyyden kylmyys! Hmm. jotenkin tuttu kuvio.
Nyt ei sitten enää sisukaan auta, ei auta muu kuin odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää. Mitään vanhoja lukuja ei kannata katsella, mitään verrata, odottaa vain jokaista uutta päivää ja toivoa että parempaa on tulossa, edes näiksi loppupäiviksi. Suomalainen sisu alkaa laimeta ja kauppiasparan pää riippuu ja mieli on apea. Kukapa tätä olisi osannut ennustaa, kukapa tätä olisi edes uskonut. Eikä asiaa paranna lehdistön jatkuva lamatoitotus. Älkää ostako, älkää kuluttako, jähmettykää! Ja niin me teemme. Lopetamme, vähennämme minimiin ja pallo pyörii edelleen. Seuraavalle. Ja seuraavalle. Ota koppi!

Ja kyllä, tämä valitusvuodatus koskee vain ja ainoastaan kirjoittajaa ja kirjoittajan liikettä, muiden liikkeiden hyvinvoinnista en tiedä tuon taivaallista! Paitsi nyt ehkä noiden kahden tammisaarelaisen, joista tuosta blogista luin! Toivonkin heille jaksamista raskaita päätöksiä tehtyään ja toivon että uudet ovet aukeavat ja sulostuttavat arkeansa!

Ja koska olemme sisukkaita suomalaisia tämä kuva kuvaa hyvin meitä! Eteenpäin vaikka läpi kiven ja kannon! Ja huomenna tämä huonomuistinen sisupussi on unohtanut jo kaikki huolet ja aamukahville jää apeus ja riippuva pää. Kohti uutta päivää, sotilaat!