Kattoloita

Rooman matkallamme yksi kohteemme oli Vatikaani. Tietenkin. Ja varsinkin kun siinä nurkan takana majailimme, tosin kattojen yllä. Kirkkoon siis. No väärälle puolelle muuria eksyimme, sinne missä oli ne 20000 muuta jonossa odottamassa pääsyä museoon. No äkkiäkös meidät ylipuhuttiin opastuskierrokselle, pääsismme jonon ohitse. Tietenkin vähän enemmän maksoimme lipuista. Siispä muson kautta kirkkoon.
Museossa ajattelin sitten kunnollisena vaimona, joka isännän jätti kotio yksin ahkeroimaan (ei mitään ollut tehnyt, ei sitten mitään, mutta heti kun kotiin tulin niin tokaisi että täytyypä tässä ruoho leikata!), että nyt kun sillä on se auto valmis ja ikkunatkin pesty niin täytyyhän sille jotain keksiä ajankuluksi, ettei vallan rupea kaupungilla juoksemaan. Ja sitäpaitsi meidän talon sisäkatot on aika tylsät. Valkoisenharmaat, jossain kohtaa harmaammat, siinä missä hämähäkinseitit kohtaa nurkan.
Mutta nyt on toivoa paremmasta. Otin muutamia vallan ihania helpohkoja malleja miehelle. Saa itse päättää nikkaroiko meille uudet katot kuvioineen vai pistääkö maalaten. Ja näistä riittää jaettavaksi asti, saatte aivan vapaasti käyttää näitä malleja. Katsotaan sitten syksyllä kenellä on upeimmat katot. Varoittelen vaan jo etukäteen että meillä asuu aika taitava isäntä!