Lapsukaiset ja lapsenlapseni kävivät syömässä ja kakkukahvilla (prinsessatorttua Virtaskasta, oli muuten raikas kakku) ja kirjapaketista kuoriutui tuo kaunis kirja. En tiedä oliko tämä jonkinnäköinen hienovarainen vihje ruoanlaittotaitoni yksipuolisuudesta, mutta ehkä kuitenkin vain halusivat ilahduttaa äitimuoria. Ja ehkäpä taitoni riittävät edes jonkin ihanan reseptin kokeiluun!
Mutta joka tapauksessa kirjahan on aivan upea, vaikkei siitä yhtäkään ruokaa saisi aikaiseksi. Sitä ilolla selailee, kuvat ovat aivan ihania. Näytinkin pojalleni yhtä kuvaa sanoen että katso nyt kuinka kaunista Hangossa on. Näköjään tarvitsee välillä katsoa kuvista, että ymmärtää!
Kiitos rakkaat Sebastian, Ida, Jesse ja Andy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti