Kevään korvilla

Aloitin jo valitusvirren kirjoittamisen ja kamalan negatiivisen huudelman elämän kurjuudesta ja köyhyydestä, joka oikeasti ei ole kunnon köyhyyttä, koska meillä on katto päällä ja ruokaa joka päivä. Mutta ensimmäisen maksavan asiakkaan myötä (vaikkakin vasta kolmelta iltapäivällä) olo heti keveni. Positiivisuus nosti päätään ja puski tiensä kuin rikkaruohot kivetyksellä. Ajatella miten yksikin ihminen voi pelastaa päiväsi. Joten en nyt sitten valitakaan, vaan käännän tämän positiiviseksi kevään odotukseksi.

No sen verran voin todeta, ei negatiivisessa mielessä, kunhan vain totean. On ollut paska kevät. Paska helmikuu. Ihan kauhea. Justiinsa hengissä selvisin. Noin niinkuin rahallisesti. Mutta kukaan ei ole vielä konkurssiin laittanut. Se on sentäs positiivista!

Mutta nyt on kevät. Aurinko paistaa ja mielet kirpoavat katsomaan ja odottamaan kunnon kesää, kunnon kevättä ja ihania auringonsäteitä lämmittämään mielen iloiseksi. Manukahunajan voimalla odotan kovasti jotakin tapahtuvaksi, jotakin innoituksen aihetta, jotakin josta voisi ottaa kiinni ja nostaa itsensä taas elävien kirjoihin. Sillä jotenkin tuntuu, että ilo puuttuu ja väsymys on vallannut ilolle tarkoitetun kolon. Ehkä päivien nyt pidetessä mieli halajaa ulos lenkille eikä Netflixin ääreen toljottamaan tylsistyneenä kaikenmaailman höpöohjelmia.

Vielä jaksan uskoa ja katsoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa Vuorikadulla on kivijalkakauppoja vieri vieren, asiakkaita, jotka haluavat henkilökohtaista palvelua ja opastusta ja juttuseuraa. Ja ihmisiin, jotka uskovat unelmiin ja uskaltavat lähteä tälle yrittäjän kiviselle, mutta myös niin antoisalle, tielle.

Koitetaan jaksaa, me yrittäjät. Koittakaa te myös, te asiakkaat, uskoa meihin ja käyttää meidän palveluitamme. Pienikin ostos Vuorikadulta voi pelastaa jonkin kaupan. Sillä pienistä puroista...


Tässä muutama kevätkuva sumuineen mutta myös ilonaiheineen!