Kiitos kaikista ihanista onnitteluista, en tiennytkään että teitä on noin monta. Ystävää. Ihana sana ja ja ihanaa että on. Lämmittää kummasti mieltä.
Mutta voi juukeli kun saatte vielä vuosien saatossa onnitella, sillä laskeskelin tässä, että olen vasta puolivälissä taivalta. Joten pitkä loppurutistus on vielä jäljellä. Viimeiset seitsemän vuotta saattavat vierähtää jo hieman hiljaisemmassa tempossa, lukien ja nukkuen, sillä olen todennäköisesti jo lopettanut työt. Ja täytyyhän vähän ehtiä pitää hauskaa ja nauttia elämästäkin. Mutta todella mielenkiintoista nähdä minkälaista muoti on vuonna 2073 - ehkä ollaan palattu krinoliineihin tai ehkäpä joku vaaterobotti pukee meille ylle mitä nyt napista valitsemmekaan. Huisin jännittävää. Miettikääs!
Tässä matkalla kohti tuota viimeistä seitsenvuotista hiljaiseloa olen ajatellut (tämä on nyt se toivomus, täytyy tarkasti valita sanansa) matkustella, kirjoittaa, lukea, juoda skumppaa kera iloisten ystävien, nauttia lapsenlapsieni seurasta (ja vuonna -73 ovatkin jo sopivasti täysi-ikäisiä liittyäkseen viini-iltoihini), ja tietenkin toivon jo ikääntyneiden lasteni vielä jaksavan juosta asioillani ja käydä alkossa ja kuunnella juttujani. Sorry, muksut!
Ah, tästä loppuelämästä tuleekin ihanaa ja mukavaa ja tänään on juuri sellainen ihana syksyinen ilma, jota rakastan. Tuuli tuivertaa ja myrskytuuli lennättelee lehtiä ja saa ilman kipakasti puremaan sormia ja nenänpäätä. Ah.
Ja Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti