Täällä me vaan Hangossa loiskitaan lätäköissä, katsellaan kun myrsky riepottelee puita ja männykäpysiä, myllää veden korkeuksiin ja pärskii sen rantahietikolle kaataen minimaaliset ihmisenalut voimallaan. Keskellä talvea - kun muualla jo odotetaan hiihtolatujen avautumista, tai ainakin haaveillaan siitä, niin me täällä Hangossa kuljeskelemme metsissä ihmettelemässä luonnon kauneutta liian paksujen vällyjen alla. Kas, kun taisi kesäkuussakin olla kylmempää. Ja heinäkuussa.
Mutta tänään taas huomasin ihmeekseni miten ihanassa kaupungissa ja miten ihanan luonnon äärellä asummekaan. Kotoa lähtiessä vaan valitsee, että minkäköhän rannan tyrskyjä sitä tänään menisi katsomaan. Ja tänään valitsimme tyrskypaikaksi Neljäntuulen Tuvan takaisen pienen rantapläntin. Ja kyllä siellä piposta sai kiinni pitää. Ja pojasta!
Ihana Hanko! Ei ehkä niin talvisen ihanan tunnelmallinen ja jouluisa, mutta omalla tyrskyisellä tavallaan paras paikka maailmassa ihmisen asua. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti