Pitkän pohdinnan jälkeen, melkein täpötäydessä Origossa, päätyivät isäntä ja siskoni tilaamaan jonkinlaisen menun, jonka (tietenkin) pääruokana oli kunnon verinen pihvi. Mutta alkuruoaksi tuossa valmiiksi ajatellussa kokonaisuudessa oli etanat kolmella tapaa. Vähän miettivät ja pähkäilivät, mutta päätyivät siitä huolimatta tuohon ratkaisuun. Isäntä ei paljon mitään virkannut, mutta siskoni sanoi ettei ole eläessään etanoita syönyt, joten saan todellakin auttaa niiden syömisessä. Näin jo sieluni silmin syöväni molempien kuusi etanaa, tarjoilijakin jätti haarukan niitä varten, koska lautasellenihan piti sataa etanoita oikealta ja vasemmalta!
No, söinkä kauhean kasan etanoita, kolmella tapaa!!?? Söinkö!
Isännältä tippui haarukkaani, juuri ja juuri, kaksi vaivaista etanaa ja pienen pieni murunen leipää. Ja siskolta, tuolta joka ei ainakaan yhtään etanan nilviäistä suuhunsa pistäisi, ei tippunut etanan sarveakaan, pieni säälimurunen leipää vain, jota sain vaivoin liemeen kastaa! Siinä mulla kanssa kavereita! Ja isäntä vielä ilmoitti, että ens kerralla et saa mitään! Saat ihan itse etanas tilata!
Joten vaviskaa etanat! Kaksi uutta suurahmattia, etanoiden suurkuluttajaa on syntynyt tänä viikonloppuna. Ja täytyy sanoa, että se vähänen mitä nyt sain maistaa, niin hyviä olivat. Suorastaan.... hyviä!!
Itse söin kalasoppaa. Takuuvarmaa ja hyvää ja oli juuri sellainen fiilis että tänään pitää saada juurikin tuota. Eikä se tietenkään pettänyt. Todella hyvää! (Ja enhän tietenkään ottanut alkuruokaa, kun mun piti kaksitoista etanaa syödä!!)!
Ja mitään kuvaahan en niistä annoksista ehtinyt ottaa, niin pal nopeasti pistivät poskeensa, pelkäsivät varman Seijan haarukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti