Lainehilla!

Perjantai-iltana, neljän maissa Riilahdenkadun maakravut laittoivat villaiset kerrastot yllensä, keräsivät kaapeistaan kaikkein lämpimimmät vaatteet sekä villamyssyt, hanskat ja untuvatakit! Miniloman viimeiset päivät oli tarkoitus viettää Holmassa, jonne ystäviemme purjeveneellä kiidimme hurjaa vauhtia tuulen ollessa suotuisa (itäkaakkoon pohjoisenpuolista rivakkaa tuulta kolmekymmentä astetta pohjoiseen). Vaikka tuuli olikin suhteellisen vilpoisaa oli merimatka Holmaan auringoisessa säässä aivan ihana ja perillä odottikin melkein valmiiksi lämmitetty sauna.
Ja kuten kuvasta huomaatte kapteeni Anders istuu ja nauttii ja kansipoika otti ohjat käsiinsä ja luotsasi meidät melkein perille asti. Niin on terävä ettei edes kompassia tarvitse, tuo isäntä. Ylhäältä vaan neuvoja kyselee!

Kapteenin vaimon tehtävä oli huolehtia kaikenmaailman köysistä ja kiinnitellä niitä vuoroin sinne vuoroin tänne, tehdä solmuja ja veivata köydet ihmeellisen näköisiin vempaimiin. Hyvin tuo tuon työnsä osasi. Ja vieraileva emäntä? Se joi kaljaa!

Holma on luonnonkaunis saari kivenheiton päässä Kasnäsista, jossa kaikki HUSin jänenet voivat ja saavat yöpyä ja viettää viikonloppujansa, ottaa vieraita mukaan ja nauttia ihanasta luonnosta, saunoa, kalastaa ja ladata pattereita talvea varten.

Ja illallahan saunottiin, tietenkin, ja saunan jälkeen pulahdetaan uimaan. Niin myös mekin, suomalaiset sisupussit. Ja niin vaan oli tuo kymmenenasteinen vesi niin lämmintä, että vasta puolessa välissä Kasnäsia saivat mut kiinni ja ylös vedestä. Noh, oikeasti voitte vain kuvitella miten ihanan lämmintä se oli, mutta veren pisti kiertämään!
Ihana viikonloppu, vaikka tuo ilmojen haltija antaakin odotuttaa lämmintä ilmaa, pistää meidät suomalaiset kunnon kylmäkoetukselle ennenkuin lämpöä heltiää. Mutta eipäs sentään satanut (paitsi yöllä).
Kiitos Mona ja Anders mukavasta viikonlopusta. Se oli naurukas!

Lötköttelyä!

Mähän sanoin, että tilasin täksi kolmanneksi lomapäiväksi auringon! Toivottavasti te muutkin pääsitte siitä nauttimaan.
Meillä pääsi käymään tällainen eriskummallinen sekaannus - nimittäin isäntä oli ottanut täksi viikoksi talviloman ja minä taas kevätloman. Noh, kun kerran isännällä on talviloma niin tottahan toki hän sitten myös tekee talvisia hommia, tai ainakin ajattelee tulevia hirmupakkastalvia. Siispä isäntä menee metsälle ja etsii polttopuuta, tuo kotiin, raahaa ne kalliolle pilkottaviksi ja sitten se ne asettelee sieviin riveihin kuivumaan ja odottelemaan niitä talvipakkasia.

Ja mitä tekee vaimo, jolla nyt valitettavasti sattuu olemaan kevätloma ja joka on tilannut auringon? Noh, katsokaas kun kevätlomalla tehdään kevätlomajuttuja. Tarkistetaan itävätkö ne seitsemänkymmentä halpakaupasta ostettua mukulaa - no eivät hirvittävän railakkaasti, mutta muutama iris näyttää puskevan itsensä mullan läpi, loput viisikymmentä kukkivat, niinkuin epäilinkin tässä käyvän, Kiinassa ilostuttaen heitä väriloistollaan. Tehtyäni tämän raskaan tarkistushommelin (siihen kului ainakin kymmenen minuuttia) siirryin kevätloman hellehame ja aurinkorasvaosioon eli auringonottoon. En nyt siis varsinaisesti itseäni kärvistellyt lepotuolissa, siirryinpähän vain kirja kädessäni sohvalta tuolille ja  tuolilta valehtelijanpenkille autotallinseinustalle auringonsäteiden mukana, vaihtaen välillä Keltaisten sitruunoiden ravintola-kirjan Paulo Coelhon Zahiriin.

Välillä annoin ajatuksille vallan ja heiluttelin talven kuivaamia koppuravarpaitani auringossa. Isäntä sitten saapuikin sopivasti puukuormansa kanssa, koko peräkuormallisen oli löytänyt poltettavaa ja pilkottavaa. Sitä sen rehkimistä siinä sitten joutessani katselin. Oli muuten raskasta katseltavaa, sen verran painavia nuo puupölkyt ovat ja ne pitää vielä kalliolle raahata kahden kirveen varassa. Mahtaa mulla olla lihakset huomenna kipeät! Ja sitäpaitsi mulle tuli niin kuuma sen huhkimista seuratessa, että oli ihan pakko ottaa yksi olut.

Ihana, ihana kesä!

Yrittäjän vapaapäivä

Tänään mulla oli lomani toinen vapaapäivä ja sen kunniaksi päätimme tyttäreni kanssa tehdä pitkän junamatkan - Tammisaareen. Oikeastaan junamatkalle päädyimme vain ja ainoastaan Andyn takia, hän kun ei ole ikinä ollut vielä junassa ja kovin ne on kiinnostavia kapineita.
Ja voi tuota riemun määrää, kun junaan pääsimme, ei tullut pulputuksesta loppua, taisivat kanssamatkustajatkin kyllästyä kuulemaan: kohta juna lähtee, kohta juna lähtee. Sääli vaan ettei junissa enää ole konnaria, olisi pieni mies saanut oman pahvisen lipun!

Tammisaaressa menimme tietenkin kahville ja pillimehulle. (Noh, vahingossa tuli syötyä yksi sagowienerkin, ne vaan on niin hyviä nuo Wiboxin viinerit).

Ja koska Andy on pieni mies ja pienet miehet tarvitsevat kalsareita, tuli samalla matkalla katsastettua paikallisen halpaketjuliikkeen kalsarivalikoima, joka oli aika autoisa. Onneksi miehenalku ei sentään vaatinut saada itselleen noita hienouksia, vaikka kylläpä tämä mummi ne olisi ostanut silmää räpäyttämättä!

Iltapäivä sujuikin yrittäjällä sitten työn merkeissä. Mutta melkein lomalta tuo tuntui kun pääsi kadun toiselle puolelle, outletiin. Ja samalla kun hinnoittelin ostamiani mallikappaleita pidin kaupan tietenkin auki ja muutama asiakaskin siinä piipahti. Ja sain palkaksi yhden mekon, kiitos siitä.

Huomenna on uusi päivä. Aamulla tiedossa fillarilenkki Täktomin ympäri ja aamukahvit kuppilassa, auringon ottoa (hah olen tilannut sen huomiseksi) hyvän kirjan parissa ja ehkäpä eksymme isännän kanssa iltasella kalasopalle Origoon. Siinäpäs sitä yhdelle päivälle!

Hups!

Mulla oli tänään vapaapäivä. Niinkuin isännälläkin. Lähdimmekin sitten aamusella huristelemaan suureen maailmaan, Helsinkiin asti, Ikean kautta. Siellä joimme halvat kahvit ja hotdogit (no, okei myönnetään... se soft icekin tuli syötyö vaikka olin päättänyt etten sorru). Veljen asioilla oltiin, joten eipä sieltä paljon mitään muuta mukaan tarttunut kuin nuo turhat kalorit.
Ja koska oli vapaapäivä niin pakkohan oli vähän töitäkin tehdä, eikö se näin mene, ainakin yrittäjällä. Joten käväisin myös ostoilla, pikkuisen jotain kivaa ensi vuoden kevääksi. Housuja, kapreja, neuleita, puseroita, pilkkuja, raitoja ja sen semmoista.
Ajattelin sitten samalla matkalla ostaa hieman mallikappaleita outletiin, ihan muutaman vaan, että sielläkin olisi houkuttimena keväisiä värejä ja uusia malleja. Ostinkin sitten kaikki mallikappaleet pois. Paitoja, neuleita, takkeja, leninkejä, puseroita, jakkuja. Kun halavalla sain, niinkuin Sulo Vilen asian aikoinaan viisaasti ilmaisi.
Joten toivotankin kaikki tutustumaan mallikappalevalikoimaan, jotka tietenkin ovat vain yhtä ja samaa kokoa, mutta mallista ja kankaasta riippuen sopivat 36-40 ehkäpä joku malli jopa 42 asti. Joten kipin kapin outletiin keskiviikkona katsomaan mitä kivaa se Seija sieltä maailmalta nappasi. Ja  huominen vapaapäivähän kuluu hinnoittelun merkeissä!

Etanat kolmella tapaa

Torstaina siskoni (se ainut, veljiä... niitä piisaa) rantautui Hankoon ja silloin minustakin tuli melkein turisti. Ainakin päivänä muutamana. Perjantaina päätimme siis mennä syömään Origoon, ja tällä kertaa myös isäntä liittyi seuraamme.
Pitkän pohdinnan jälkeen, melkein täpötäydessä Origossa, päätyivät isäntä ja siskoni tilaamaan jonkinlaisen menun, jonka (tietenkin) pääruokana oli kunnon verinen pihvi. Mutta alkuruoaksi tuossa valmiiksi ajatellussa kokonaisuudessa oli etanat kolmella tapaa. Vähän miettivät ja pähkäilivät, mutta päätyivät siitä huolimatta tuohon ratkaisuun. Isäntä ei paljon mitään virkannut, mutta siskoni sanoi ettei ole eläessään etanoita syönyt, joten saan todellakin auttaa niiden syömisessä. Näin jo sieluni silmin syöväni molempien kuusi etanaa, tarjoilijakin jätti haarukan niitä varten, koska lautasellenihan piti sataa etanoita oikealta ja vasemmalta!
No, söinkä kauhean kasan etanoita, kolmella tapaa!!?? Söinkö!
Isännältä tippui haarukkaani, juuri ja juuri, kaksi vaivaista etanaa ja pienen pieni murunen leipää. Ja siskolta, tuolta joka ei ainakaan yhtään etanan nilviäistä suuhunsa pistäisi, ei tippunut etanan sarveakaan, pieni säälimurunen leipää vain, jota sain vaivoin liemeen kastaa! Siinä mulla kanssa kavereita! Ja isäntä vielä ilmoitti, että ens kerralla et saa mitään! Saat ihan itse etanas tilata!
Joten vaviskaa etanat! Kaksi uutta suurahmattia, etanoiden suurkuluttajaa on syntynyt tänä viikonloppuna. Ja täytyy sanoa, että se vähänen mitä nyt sain maistaa, niin hyviä olivat. Suorastaan.... hyviä!!
Itse söin kalasoppaa. Takuuvarmaa ja hyvää ja oli juuri sellainen fiilis että tänään pitää saada juurikin tuota. Eikä se tietenkään pettänyt. Todella hyvää! (Ja enhän tietenkään ottanut alkuruokaa, kun mun piti kaksitoista etanaa syödä!!)!

Ja mitään kuvaahan en niistä annoksista ehtinyt ottaa, niin pal nopeasti pistivät poskeensa, pelkäsivät varman Seijan haarukkaa!

Mainoksia, mainoksia

Tässä edellisviikolla sain kummallisen mainoksen, tai ei se nyt kummallinen ollut, hieman erikoinen vaan. Ja hienot postimerkit. Luulin aluksi että yrittivät kaupata postimerkkejä, mutta otin sitten kirjeen aamukahville ja kysyin jos joku muu oli saanut vastaavia. Eivät olleet ja sitten huomasimmekin, että yrittivät kaupata alusvaatteita. No joo. En osta!
Viime viikolla sitten sain uuden mainoksen. Avasin sen, koska postimerkit olivat hienoja kuten myös kirjekuori. Uteliaisuus heräsi, miten ne tällä kertaa yrittävät kauppiasta lähestyä.

There is a great surprice coming to you in a few days. Please be ready when we arrive at your door. We shall inform you closer to the actual date.
Jaahas, ajattelin. Nyt sieltä tulee joku mies kärrynsä kanssa ja näyttää pitsisiä ihanuuksia. Mutta en kyllä osta! Ja sitä paitsi sitten se tulee ja mun pitää englanniksi mongertaa sen kanssa.
Unohdin koko mainoksen, enkä muistanut edes aamukahvilla ottaa puheeksi.
Kaiken maailman juttuja!

Perjantaina kun tulin kotiin töistä huomasin syödessäni että voi ei, taas on tullut uusi mainos. Sisukkaita! Mutta sen verran utelias olin, että avasin tuon mainoksen.

Dear Seija Lindblom: Now please note that you will need to pack something for the following occasions: Casual, dinner, nightgown.
We will come to get you at your home address in a black limo on Saturday 2015-05.09 06.00 am
You can invite a friend for this occasion if you wish.

Paul Anderton
Lingerie Export

Mitä??? Sitten katsoin isäntää ja sanoin että tää taitaakin olla sun tekosiasi!! Ehkäpä, sanoi.

Ja niin me sitten lauantai aamuna aikaisin lähdettiin ystäviemme mustalla autolla kohti Helsinkiä ja Tallinnan laivaa. Sain ykskaks yllättäen vapaapäivän ja ihanan hauskan naurumatkan kera ystävien ja isännän.
Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tähän huijaukseen!! Taas jaksaa pakertaa!

Parasta ennen

Nyt kävi kuulkaas niin, että eilen meni mun polvien parasta ennen aika umpeen, noin niinkuin ihan virallisesti. Aamulla menin Tammisaareen röntgeniin (ihan tavalliseen) ja sen jälkeen ortopedin puheille. Sisälle kun astuin niin siellä sillä oli mun polvet kuvaruudulla, ihan hieno kuva, vaikkakin molemmissa polvissa näkyi kauan asti neliskanttiset vaaleat läikät ja luu oli luuta vasten. Joten kuluma molemmissa, toisessa vähän pahempi kuin toisessa.

Ja koska heräsin eilen tien valoisammalla puolella otin uutisen positiivisena. Ensinnäkin, nyt molemmat polvet ovat niin huonoja kuin voi olla, joten en voi niitä kauheesti huonontaa esim. kevyellä lenkkeilyllä tai pyöräilyllä. Jos särkee niin särkee, buranaa napaan. Mutta voin liikkua, sisulla. Ja sitä paitsi, niinkuin ortopedi viisaana miehenä huomautti, tämä ei ole kuolemaan johtava sairaus. Polvet vaan täytyy vaihtaa. Jossain vaiheessa.

Jossain vaiheessa menen takaisin Tammisaaren aluesairaalaan ja sanon maagiset sanat: polvet vaihtoon, ja saan hienot rautapinnoitteiset polvet, jotka toivon mukaan kestävät kymmenisen vuotta. Joten siitäkin syystä sinnittelen näiden vanhojen, turvallisten kanssa vielä vähän aikaa. Ja leikkausta puolsi vielä kaksi tärkeää asiaa: en ole ylipainoinen (lääkäri huomasi sorjan varteni...) enkä polta (...ja siloiset poskeni), joten en voi itse tehdä sen kummempaa kuin hellästi hoitaa noita lumpioita!

Kättelin ortopedin lähtiessäni ja sanoin hymyillen että illalla menen lenkille. Hyvä, sanoi hän ja nauroi. Ajatteli varmaan, että hullu akka, ihan kun olisi saanut hyvän uutisen. Jonka tavallaan sainkin.

Hui hai polvet, illalla meditoin ne kuntoon! 

Kukkakauppias

Eilen käväistessäni Vuorikadun kukkakaupassa eksyin Hellun kehoituksesta takahuoneeseen, Voi hyvät hyssykät! Enpäs ole aikoihin kerralla niin paljon kukkasia nähnyt! Koko takahuoneen lattia lainehti leikkoruusuja, ruukkuruusuja, hortensioita ja kaikenmaailman ihanuuksia. Kaikenmaailman ihanuus tarkoittaa tietenkin että en tiennyt muiden nimiä. Mutta kauniita olivat.
Ja kaikki nuo lähes tuhat ruusua tuo meidän kukkakauppias käsittelee, joka ikisen pelastaa pussista, leikkaa imupinnan ja laittaa veteen  ja kylmäkaappiin. Ei ihan pieni homma, sanon minä.

Siihen päälle tulevat hää- ja hautaussidonnat, äitienpäivähässäkkä ja syntymäpäivät. Joten kiirettä pitänee kukkakaupassa tällä viikolla. Ja hyvä niin.
Jos tarvitsette viikonlopuksi kukkasia niin eiköhän tuolta löydy muutama poikineen. Itsekin toivon äitienpäivälahjaksi Kärhöä, isäntä huom! Kärhö! Ja muuten, äitienpäiväksi äidille vois hankkia ihanan kastelukannun! Ankkaa, kukkoa ja mitä niitä nyt olikaan. Aivan hurmaavia!

Ihanaa kun meillä on täällä Vuorikadulla noin upea kukkakauppa!

Nolot popot

Kun ne muutkin, niin minäkin. Ostelivat nimittäin Vuorikadun kenkäkaupasta jotain aivan ihania tossuja. Kaikilla  kauppiailla oli uudet kengät jalassaan ja ylpeinä niitä esittelivät. Ihan kun ei olis mitään jalassa, kehuivat.
No pakko saada työkengiksi, ajattelin minäkin, alkaa jo noi talvisaappaat olemaan vähän liian lämpöiset (jos nyt mulla voi ikinä olla liian lämpöistä jaloissa). Siis kenkäkauppaan. Mutta yllätys, yllätys tuo mallipas ei sopinutkaan mun vänkyräjaloille, joten herra Kenkäkauppias näytti toisen mallin, joka oli hieman tyyriimpi, mutta ei ehkä niin soma. Mutta ostin silti kun hyvältä tuntuivat. Ei purista, ei kiristä, kevyet kuin keijun hönkäys. Joten juuri sopivat työkengät!
Näytin niitä ylpeänä sitten tyttärelleni. Joka katsoi niitä (ihan vaan pieni virne huulillansa) ja totesi: vähäks nolot kengät!
Joten nyt mulla on nolot popot, mutta ah, niin ihanat jalassa, niissä on kunnon kerros pehmeää vaahtomuovin tapaista lilluketta sisäpohjassa ja tukevat hyvin jalkaa. Kyllä nyt kelpaa!

Vappupäivä

Vappupäivä. Mietintämyssy päähän. Brunssille vaiko kukkapenkkejä möngertämään. Kukkapenkit voitti, koska asukoodi oli helpompi ja tukkaakaan ei tarvinnut ruveta kihartelemaan. Vihreät (huom. sointuva väri) housut, saappaat ja oversize toppatakki niskaan ja multaa kaivelemaan. Ostamani mukulat saivat multaa juurillensa, joten odotan syksyllä upeata kukka- ja väriloistoa. Muutama mukula tosin oli vähän oudonnäköinen, ei niistä ottanut selvää kumpi oli ylä ja kumpi peräpää. Joten voipi olla että kasvavat väärään suuntaan. Mutta voihan juuretkin olla kivannäköisiä perennoja. Ukkeli löysi talon alta puolikkaan hirren, joten siitä se sitten rupesi valehtelijanpenkkiä väsäämään. Olemme siis olleet tänä työväenpäivänä oikein ahkeria, eiks tää just sellainen päivä ollutkin?

Päivälliseksi saimme, mitä ihanat vieraat eilisestä jättivät, hahaa,  roseviiniäkin puoli pulloa. Ei hassummin. Eli siis meillä oli eilen grillikauden avajaiset, mukavassa vappusäässä, ja muutama ystäväpariskunta, tytär ja Andy sulostuttivat iltaamme läsnäolollaan. Grillimajassa tarkeni, kunnes hiillos hiipui ja kylmänkostea kevätsää sai rouvien herkät hipiät kipristelemään ja peput palelemaan, joten hipsimme hiljallensa sisätiloihin. Ja hups, löysimme täysinäisen kuohuviinipullon!
Hirveää käkätystä noi mun vierasrouvat pitivät, en tiedä mikä niitä niin nauratti, mutta hyvä kun viihtyivät.
Rupesivat siinä sitten aikansa kuluksi mun kukkia (ei niitä montaa ole) riipimään ja kuivat lehdet (niitä oli monta) karsimaan. Ja totesipa vielä toinen rouva että voi, siitähän tuli ihan hieno. Jep, jep, mutta ei tuolla kyllä mitään Vuoden Kasvattaja palkintoa vielä saisi!

Tänään vaan olla möllötämme, mukavaa kun ei tarvitse mitään tehdä, sillä huomennahan on työpäivä.
Ja tässäpä viimeisenä mummin mussukka, kalliolla kukkulalla, tutkimusmatkalla tulevaa varten!