Tässä aattona tai joulupäivänä laulaa lurittelin lasten tullessa kotiin tai siis kylään ja keittiöön. Tyttäreni, totuuden torvi ja suorasanainen, tokaisi että ´´mä en voi ymmärtää kuinka sä oot voinut päästä siihen kuoroon laulamaan, kun sä et edes osaa laulaa!´´ Hah! Ensinnäkin selitin, että ei sinne ollut pääsykoelaulua, jolloin tietenkin nyökkäilivät, että just just, ilmankos. Ja toisekseen, selitin, että jos OSAISIN laulaa, siis laulaa kunnolla, niin en kokkailisi teille täällä keittiössä Saarioisten eineksistä jouluruokaa VAAN olisin varmasti maailmankiertueella ja söisin kaviaaria jossain hulppeassa hotellissa, jossa baaripoika kaataisi suuhuni kostukkeeksi shamppakaljaa ja raha vaan virtaisi pankkitililleni. Mutta ne, jotka eivät osaa laulaa maailmanlaajuisesti niin PÄÄSEVÄT kuoroon laulamaan, joka sekin on onni ja ilo. Vaikka se rahavirta sinne pankkitilille kyllä kelpaisi, kieltämättä! Joten lahjattomana pääsin gospelkuoroon ja kiitos siitä, sillä se on aivan ihanaa!
Mutta yksi asia kyllä vieläkin vähän harmittaa! Silloin aikoinani kun minulla oli leluliike ja silloin aikoinaan kun Hangonlehti vielä haastatteli kauppiaita ja kirjoitteli niistä rivisen, olisin niiiiin halunnut osata laulaa! Ja ihan vain sen takia että otsikosta olisi tullut niin kaunis... Laulava Lelukauppias. Sen sijaan useimmiten otsikko oli siihen aikaan Murto Lelukaupassa, Lelukaupan ikkuna rikottu, Murtomiehet veivät radio-ohjattavia. Just just. Mutta saivatpahan pitkäkyntisetkin hetkittäisen ilon, toivon mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti