Niinpä niin, taas se on täällä - Juhannus. Kesän kohokohta, lomat alkaa, aurinkotuolit saa kaivaa pölyttymästä ja vaihtaa vapaalle. Suurin osa tekee niin, ei kaikki. Voitte lukea rivien välistä pienen katkeruuden, ihan pienen pienoisen, jota ei ole kestänyt kuin vähän yli kaksikymmentä vuotta. Odotankin siitä syystä syksyä. No ei nyt sentään, kyllä kesä ihan ihana on kärpäsineen kaikkineen. Saa sitä työtätekeväkin lämmintä, jos ei muuten niin kuumassa ilmastointia vailla olevassa liikkeessä. Mutta, eipähän vielä ole tarvinnut kärvistellä auringonpaahtamassa kaupassa, kylmää on pidellyt - niin sisällä kuin ulkonakin.
Meillä Juhannusta vietetään, niin kuin on aina vietetty, kotosalla grillimajassa - satoi tai paistoi. Päivällä täytän mansikkakakun ja tarjoan perheelle sitä kahvin ja kuohuviinin kera. Tosin tänä vuonna meinasi kakkupoloinen palaa kun joku tumpelo oli laittanut uunin liian kovalla. Viime hetkellä pelastin. Mutta mansikkakakku kuuluu juhannukseen ja tänä vuonna keitin siihen mansikkaraparperihilloa vähän makeutta tuomaan. Joten ahkera olen ollut. Muuta en sitten ole juhannuksen eteen tehnytkään. Iltasella tulevat sitten vanhimmat ystävämme ja lapseni (ainakin toinen niistä) perheineen juhlistamaan tätä kesän kohokohtaa.
Joten hyvää Juhannusta teille kaikille hyvät ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti