Valmis!!

Meidän kylpyhuone on valmis! Melkein pitäisi avata skumppapullo ja korkata se pöntöllä istuen tai ehkä kuitenkin suihkussa nauttien ihanien, kauniiden, omasta suihkusta tulevien märkien pisaroiden elähdyttävästä voimasta. Ja tunteesta, ettei tarvitse pakata kassia lähteäkseen jonnekin suihkuun. Ja siellä jossakin jotkut ovat varmasti yhtä iloisia, kun tämä rouva ei juokse siellä alvariinsa.

On se vaan niin ihanaa.

Saunan lattiakin on saanut jo uuden kaakelipäällyksen ja tarvittavat eristykset, joten valmistunee tässä piakkoin. Sitten ei olekaan enää jäljellä kuin lopputalo. Huokaus. Kun ostaa vanhan talon, ja vaikka ei ostaisikaan vaan rakentaisi uuden, niin tässä vaiheessa, sitä yli kolmekymmentä vuotta kuluttaneena, ovat tapetit kummasti haalistuneet, ruskistuneet ja katto saanut soman mustan patinoinnin kaakeliuunien ja miljoonien kynttilöiden vuosikymmenien tuprutuksen tuloksena.

Eli oikeasti, jos haluaa helpolla päästä ja vähän siteet silmillä kulkea, niin ei kannata aloittaa sitä ensimmäistäkään remontinpoikasta. Paitsi jos on ehdoton pakko, niinkuin meillä oli. Takaan, että kaikki muu, paitsi se remontoitu kohde, näyttää nuhjuiselta, vanhalta, likaiselta ja ah, niin masentavalta. Jostain pitäisi saada innostusta ja ennenkaikkea rahaa tähän uudisraivaukseen, joka varmasti toisaalta kestäisikin sitten loppuelämän.

Mutta toisaalta on hyvä pitää isäntä virkeänä ja sorvin ääressä, muuten se raahaa pihalle niitä autonrotiskojaan ja alkaa niistä väkertää ihmeellisiä malleja ja autonpuoliskoja, jos ei itselleen niin lapsenlapsillensa. Joten paras etsiä pinterestistä kaapin aihioita ja koristeellisia ovia, hyllyjä, naulakoita ja muita mahdollisia rakennuskohteita. Ja tehokkain keino on sanoa, että pitäis varmaan käydä hakemassa Ikeasta niin johan rupeaa kynä sauhuamaan!

Smarttis

Rouva Lindblom on saanut uuden harrastuksen!

Ei enää notkuta tietokoneen ääressä silmät sikkurassa odottaen jännittäviä päivityksiä tai pelaten Mahjongia. Ei, ei, ei. Nyt on koittanut uusi aikakausi ja uusi terveellinen tai ainakin  polviystävällinen harrastus on hurahduttanut tai oikeammin jämähdyttänyt rouvan totaalisesti sohvanpohjalle.

Päivän sana on Netflix. Ja uusi televisio.

Vuosikausia olen tihruttanut pientä, särisevää, värisevää, tummakuvaista laatikkoa ja kironnut kuvan ja ohjelmat huitsin nevadaan. Eihän sieltä telkkarista melkein ikinä mitään tule eikä vanhat telkkarit, joita olen omistanut ja jotka olen perinyt lapsiltani, ole olleet enää vuosikausiin tätä päivää. Kunnes sain tarpeekseni ja päätin vihdoin ja viimein ostaa uuden television. Ihan ihkauuden ja juuri sellaisen, josta olen haaveillut.

Tosin suunnitellessani tätä suurta hankintaa soitin tyttärelleni ja kyselin, että mikä se smarttv on ja pitääkö olla kannettava ja miten se toimii ja minkälainen pitäisi hankkia. Nauroivat kippurassa. Vävypoika vielä vannotti tytärtäni lähtemään mukaan, meitä ei saa päästää yksin tvtä ostamaan. Nauravat meidät ulos kaupasta. Mutta hah - sain kuin sainkin ostettua ja kehtasin kysyä kaikki tyhmät kysymykset myyjäpoloiselta. Kyselivät vielä lähtiessämme, että onko teillä nyt joku joka asentaa tämän teille. No olihan meillä - poikamme hälyytettiin paikalle.

Ihanaa käpertyä talvi-iltoina sohvan nurkkaan kutomaan ja katsomaan hyviä sarjoja ja ohjelmia - tai no hyviä ja hyviä - mutta ainakin voin ne itse valita ja katsoa juuri sitä mitä haluan.

Ja kaikki tietävät mistä mamma löytyy - sillä hirveä kasa sarjoja ja elokuvia, uusia ja vanhoja, odottaa katsojaansa.