tiistai 9. elokuuta 2016

Mummiiii....

Tänään sain kunnian viettää puolikkaan työpäiväni kotona lapsenlastani hoitaen. Tai miten se nyt menee, ehkä toisinpäin. Ainakin kuntoani yritti kovasti kohottaa, tuo pieni vipeltäjä, armoton papupata.

Neljässä tunnissa ehdimme puistoon kokeilemaan kaikki vempaimet ja kiikut, pihalle pelaamaan jalkapalloa prinsessapallolla, leikkimään piilosta ja kastelemaan kukkia. Koska Andyhan on omien sanojensa mukaan tullut auttamaan minua puutarhatöissä. Jäätelötkin ehdimme hotkaista ennen sisälle menoa ja ruoanlaittoa.

Sisällä tahti senkuin kiihtyi ja luimme, leikimme, piirsimme, liimasimme ja leikkasimme, sotkimme puoli taloa ja leikimme lisää. Yläkertaan ehdimme kolmisen kertaa mofaa häiritsemään tämän yrittäessä levätä työpäivän jälkeen ennen seuraavaa passia vessan remonttimiehenä. Viideltä telkkarista tuli onneksi Pikkukakkonen ja vesseli rauhoittui sitä katselemaan, vai olinko se  sittenkin minä!

Ihana pieni pikkuvanha napero, joka saa mummin melkein juoksemaan rämäpolvillansa!

Lauantaina tuo kolme ja puolivuotias hurmuri istui äitinsä ja minun välissäni syömässä ulkona ja levitti kätensä ja katsoi ensin minua ja sitten äitiään ja ilmoitti että ´´te olette hyviä tyttöjä´´!


Andyn joogatunti - tehkää perässä!

perjantai 5. elokuuta 2016

Park

Käytiin viime torstaina työkaveriporukassa Parkissa grilli-illassa. Kokopäiväsateen jälkeen ilma oli suhtkoht tyyni ja aivan ihanasti aurinko pilkotteli puiden takaa ja sai silmät siristämään. Grillimestarit olivat panneet parastaan ja ihana lihan, makkaroiden ja kasvisten tuoksu sai nälkähermot värisemään. Ja tupa, jos niin voi sanoa ulkoilmaruokailusta, oli tupasen täynnä ja grillijono nälkäisiä vieraita pitkänään. Ja tietenkin ruoka oli hyvää, niinkuin aina.

Ruokailun päätteeksi soitti hankolaisbändi Hangish irlantilaista musiikkia. Ah! Aivan ihanaa (niin, olenhan jo kertonut, että olen joskus edellisessä elämässä asunut Irlannissa?). Ja miksiköhän en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi mennä kuuntelemaan tätä ihanaa hankolaisbändiä, kysynpähän vaan!

No joka tapauksessa, ajattelin vain muistuttaa teitä hyvät, rakkaat kaupunkimme asukkaat siitä, miten mutkaton paikka Park on. Astut vain portista sisään ja monta kertaa viikossa saat nauttia ilmaisesta musiikista. Bändejä, laulajia, trubaduureja, soittajia. Ajatelkaas!

Olimme nimittäin muutama vuosi sitten elokuun alussa isännän kanssa Saaremaalla ja sen jälkeen menimme Porvooseen, eikä kummassakaan kaupungissa ollut musiikkia, ei trubaduureja, ei soittoa, ei minkäänlaista laulunluritusta. Hyvä kun joku baari oli edes auki! Ja nyt en tarkoita hirveän metelipitoista musiikkia, välttämättä, vaan musisointia yleensä muodossa missä hyvänsä. Mutta Hangossa saamme nauttia tällaisista illoista koko kesän aivan tuonne elokuun loppuun saakka.  Monessakin paikassa.

On tämä aika vekkuli paikka, tämä Hanko, vai mitä?


Kuvan nappasin Parkin facebook-sivuilta!

Ja muuten, vielä on kesää jäljellä ja vielä on Park grilli-iltoja jäljellä. Menkää nauttimaan ruoasta ja hyvästä musiikista.

maanantai 1. elokuuta 2016

Vanhetaan...

Eilen mun mies oli vielä yhtä vanha kuin syntymävuoteni ja minä olin puolestaan yhtä vanha, ja olen edelleen, kuin mieheni syntymävuosi. Menitkö sekaisin? Nää on katsokaas näitä miesten juttuja. Miesten logiikkaa.

Noh, ei hätää, tänään mä olen vielä vähän päälle viiskymppinen, mutta mulla on melkein seitsemänkymmentä vuotias mies. Eiks olekin kummallista mitä yhden yön aikana voi tapahtua. Vaikka mun mielestä se näytti kyllä aamulla ihan samalta kuin eilenkin nukkumaan mennessään.

Isännällä oli siis tänään palkallinen vapaapäivä, eivät päästäneet töihin vaikka kuinka yritti. Aamulla herätessäni olin aika väsynyt, niinkuin aina (mulle ei saa puhua aamulla!), mutta puuron syötyäni havahduin ja muistin isännän suuren päivän ja ajattelin antaa vaatimattoman lahjani (Hankokirjan, siinä on vaan kuvia!), mutta johan tuo oli hetkosessa hävinnyt. Otin sitten puhelimen ja SOITIN, että missäs huoneessa olet, kun ei sua löydy! Kerholla, kerholla tuli vastaus, joten jätin lahjan vielä odottamaan isännän mahdollista paluuta. Ainakin on yhtä nopea käänteissään kuin eilenkin.

Isännän suurta 60-vuotisjuhlaa vietimme jo lauantaina lasten, sukulaisten ja hyvien ystävien kera puutarhassamme. Mansikkakakkua, kuohuviiniä, grillausta, yksi kymmenen minuuttinen sadekuuro, laulua, kitaransoittoa ja muutama hassu hyttynen. Hämärtyvässä illassa lyhdyt loistivat ja ihmiset kääriytyivät huopien sisään nauttimaan kesäillasta, viinistä ja mukavasta seurasta. Kerrassaan ihana ilta ja kaikki, luulisin, olivat tyytyväisiä. Myös isäntä, joka ei koko juhlia olisi halunnut! Mutta sai, kun sillä on itsepäinen vaimo. Joka teki ahkeran sisarensa kanssa salaatit (isännälle jäi grillaaminen), kakut, mustikkapiirakat ja juoksi 18000 askelta edestakaisin puutarhassa saaden kaiken kuntoon ensimmäisten vieraiden saapuessa kello kolme. Mutta kyllä kannatti, oli meillä sen verran mukavaa! 

Onnea Rofa 60 vuotta!